Poikkeuksellisesti keskiviikkokolumnistit Miia Leinonen ja Sanna Wikström keskustelevat yhdessä kesästä, kesälomasta ja sen ansaitsemisesta.
MIIA: Moni ystävä Facebookissa laskee päiviä loman alkuun. Eräänä päivänä olin kirjoittamassa ystävän seinälle ”Olet lomasi ansainnut”. Ja hetkinen. Enpäs laitakaan.
Jälleen kierrän ajatuksissani samaa rataa. Nytku on enää muutama päivä loman alkuun.
Sitku on loma. Ja siinä sitä taas eletään ihan jossain muualla kuin tässä hetkessä. Mitäs sitku loma on ohi ja sitku alkaa työ ja sitku tulee lumi ja pakkanen? Sitte ollaan suu mutrulla ja nenä nyrpeänä ja aletaan odotella joulua ja seuraavaa kesälomaa.
Ollaan me ihmiset kans. Osaispa nauttia jokaisesta hetkestä ja jokaisesta päivästä, säästä ja arjen huolista huolimatta. Mutta on se ihanaa, että on kesä ja lähestyvä loma. Saa pakata kissan ja tenavat autoon ja suunnata kohti mökkiä. Kun nelisen viikkoa on hyttysten syötävänä, on kiitollisuus katossa, kun palaa maalta kaupunkiin kunnallistekniikan läheisyyteen.
Mutta olenko lomani ansainnut? Mitä vuoden aikana on tullut tehtyä? Sainko sittenkään suoritettua tarpeeksi?
SANNA: Lomarahat ansaitaan, mutta lomaa tarvitsemme tasapainoiseen elämiseen pieninä palasina ympäri vuoden. 15 minuuttia päivässä ilman ajatuksia, tekemistä tai kontrolloitua aikaa. Pidempiä hetkiä vapaapäivinä. Mutta on myös totta, ettei loma tunnu lomalta, jos aina olisi lomaa. Tai kuten eräs opettajani sanoi: “On kivaa, että on kivaa, mutta kivakaan ei ole kivaa, jos on aina kivaa.”
Tasapaino, sitä me tarvitsemme kaikkina aikoina. Mutta se ei tarkoita sitä, että kesäkuussa tehdään käsillä ja jaloilla, että “olisi ansainnut kesälomansa”. Tuntuu, että se, joka hienoimmin kaatuu maaliviivalle, on ansainnut lomamitalin.
Minä ehdottaisin työpaikoille ohjattua lomalle lähtö-ja paluuretriittiä, joka varmistaisi liukuman lomalle niin, ettei ensimmäisiä lomaviikkoja tarvitsisi keräillä itseään. Loma ei olisi pelkkää pään tyhjentämistä, vaan voisi olla heti loman alusta tyhjällä päällä, leijailla kuin kevyt voikukan siemen.
Ja mitä sitkutteluun tulee, olisi sääli, jos kauniit ei-lomapäivät menisivät ohi, koska vain odotamme lomaa. Loma on täällä, jokaisessa hetkessä, kun annamme voikukan siemenen keveyden vallata mielemme, käymme lounaalla terassilla, pyöräilemme töihin ajan 
kanssa, nautimme ilta-auringon lämmöstä. Myös loman jälkeen, eikö niin?
MIIA: Luulen, että olemme, ihan jokainen, lomamme ansainneet. Ansaittu loma tarkoittaa monelle aikaa perheen, sukulaisten ja ystävien seurassa. Loma tarkoittaa paitsi vapautta töistä tai työttömyydestä, arjen rutiineista, myös annettua aikaa muille ihmisille. Läheisemme ovat ansainneet meidät hetkeksi itselleen. Erityisesti loma-aikoina kerätään muistoja perheiden ja sukujen yhteisiin varastoihin.
Olemme myös ansainneet hetken aikaa auringossa. Suomessa paiste on niin harvinaista herkkua, että siitä nauttimista varten Suomessa on kehitetty kokonainen palkallinen lomakulttuuri lomarahoineen päivineen. Iloitaan kesästä suomalaiseen hienoon ja yksinkertaiseenkin tyyliin: käydään mökeillä, nautitaan järven tai meren tuoksusta, grillaamisesta ja jäätelöstä. Pysähdytään ostamaan mansikoita ja hymyillään kilpaa auringon kanssa. Viljellään hyvää oloa ja kuten Sanna ihanasti sanoitti: eletään voikukan siemenen keveydellä.
SANNA: Kun kastat varpaanpään, älä ajattele uimista. Kun ostat mansikoita, älä pelkästään pakasta, vaan nauti kesän ainutlaatuisesta mausta. Kun ajat pyörällä, unohda määränpää. Kun koet hetken, joka tuntuu täydelliseltä, älä pilaa sitä ajattelemalla, että kohta tämä loppuu.
Täydellisesti koetut kesähetket opettavat meitä rentoutumaan, päästämään irti ja luottamaan, että elämä kantaa. Niillä opeilla on hyvä jatkaa loman jälkeenkin. Tuon tunteen olemme ansainneet!
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
