Kiire merkitsee eri ihmisille eri asioita, sanaa käytetään eri tavoin ja sitä kuunnellaan eri tavoin. Yhdelle kiire on todellinen taakka, joka johtaa oman rytmin epätasapainoon ja sitä myötä sairauksiin tai pahoinvointiin. Toiselle kiire on sana, joka korostaa omaa tärkeyttä, statusta ja menestystä; hänelle kiire on täysi mutta hallittu kalenteri.
Kiire voi olla:
1. Sana
Kiire on on sana, joka on määritelty Suomen kielen perussanakirjassa käytettävissä olevan ajan niukkuutena tai puutteena, se on hoppua tai hätää.
Kieli muuttuu koko ajan. Samalla tavalla kuin uusia sanoja syntyy (uusimpina esim. karppaus, ilmaveivi), myös vanhojen sanojen merkitys muuttuu käytössä. Onko kiire-sanan merkitys jo muuttunut – ainakin osalle käyttäjistä? Puhummeko kahvipöytäkeskusteluissa edes samasta asiasta?
2. Fakta
Kiire on myös fakta. Siis siinä merkityksessä, että aikaa on liian vähän suhteessa tekemisen määrään. Tällaisia tilanteita syntyy esimerkiksi lomautusten tai irtisanomisten seurauksena, flunssakautena tai ruuhkahuipuissa.
Kiireessä ei mitata pelkästään nopeutta, vaan myös ammattitaitoa ja suunnittelua. Ammattitaintoinen tekee sutjakammin kuin aloittelija, ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tällöin nopeus ei ratkaise kiirettä.
Jos ammattitaitoinenkin on jo kiireinen ja hyvästä suunnitelmasta huolimatta työrauhaa ei löydy, lienee kyse ruuhkahuipusta. Ruuhkahuippujen jälkeen tuottava, luova ja tasapainon kautta elävä ihminen kaipaa kuitenkin seesteisempiä työjaksoja.
3. Tunne
Kiire voi olla myös tunne, joka syntyy siitä, että koemme, ettemme voi selvitä vaadittavista koitoksista. Kyse on pelontunteesta. Mitä enemmän puhumme kiireestä tai ajattelemme sitä, sitä vahvemmaksi tunne käy.
Sen sijaan, että hokee kiire-mantraa, on parempi tehdä hyvä suunnitelma, joka auttaa selvittämään tunnetta ja peittoamaan sen: priorisointi, tavoitteiden mieleen palauttaminen, muistilaput ja kalenterimerkintöjen karsiminen auttavat alkuun.
Vastaavasti kiireettömyys on rauhantunnetta; tasapainoista työntekoa voitaisiinkin kutsua työrauhaksi. Työrauha mahdollistaa pitkän ja tasapainoisen työuran.
4. Muoti-ilmiö
Kuten todettua, sanat heijastelevat käsillä olevaa aikaa. Kiire-sanan merkitysmuutoksen kohdalla voitaisiin puhua jopa muoti-ilmiöstä. Kollektiivinen kiireen ylistys saattaa temmata meidät mukaansa: alamme luulla, että vain kiireinen on tehokas, vain kalenterinsa ylibuukannut on arvostettu ja tärkeä, jos emme ole kiireisiä, meitä luullaan laiskaksi, jos hidastamme vähän, muut luulevat, että olemme siivellä eläjiä.
Kutsumme siis itseämme kiireisiksi. Pukeudumme keväisin kirkkaisiin väreihin ja syksyisin murrettuihin sävyihin. Haluamme mukautua ympäristöön. Vaikka se ei sopisi meille. Rytmiimme tai silmien väriimme.
Kiireen muoti-ilmiön myötä on tapahtunut – ainakin osittain – mullistava käänne sanan negatiivisesta mielleyhtymästä positiiviseen. Toiset puhuvat muotikieltä, toiset ”vanhaa suomea”, eikä lopulta kukaan enää tiedä, milloin joku on liian(!) kiireinen, ja miksi sellaista (entistä kiireistä) nykymaailmassa kutsutaan? ”Burnoutin partaalla”? Vai onko sekin jo nykyään muotia?
LÄHTEET:
Suomen kielen perussanakirja (Kotus/Edita 2001)
Jari Salminen ja Pirita Heiskanen: Taltuta kiire (Talentum 2009)
