Henkka Hyppönen vieraili Hidasta elämää -sivustolla loppuvuonna 2011. Henkka on työskennellyt mediassa, yrittäjänä, yritysvalmentajana ja luovana johtajana. Hän uskoo, että elämä on parhaimmillaan sellaisenaan, turhia lisäämättä, turhia poistamatta. Henkka on julkaissut yhteensä kolme kirjaa, viimeisin kirja Nautitaan raakana ilmestyi syksyllä 2011 (Tammi).
Kun levy-yhtiö EMI:n johtaja Paul Watts kuuli ensimmäisen kerran Queenin kappaleen Bohemian Rhapsody hän kommentoi sitä esittämällä kaksi kysymystä peräperään: ”Mitä helvettiä tämä nyt on?” ja ”Oletteko te hulluja?”. Myös Elton John oli kappaleen kuultua kysymysmerkkinä: ”Mitä vitun sekopäitä te oikein olette?”. Freddie Mercuryä ja muuta bändiä kommentit eivät juuri hetkauttaneet. He pitivät päänsä ja kappale julkaistiin koko kuuden minuutin komeudessaan singlenä. (Vaikka radiossa oli siihen aikaan tapana soittaa kolmen ja puolen minuutin mittaisia kappaleita.)
Tämän saman kohtauksen alku näytellään kerta toisensa jälkeen kokoushuoneissa ympäri Suomea. Lopputulos vain on erilainen. Kun kritiikkiä tulee, ensin ihminen taipuu ja lopulta lakkaa erilaisten ideoiden esittäminen. Mercuryn kohdalla kyse saattoi olla siitä, että hän ei vain kerta kaikkiaan ollut kiinnostunut muiden mielipiteistä. Hän uskoi tuntevansa yleisön ja heidän omat kykynsä paremmin kuin muut. Bändi teki levy toisensa perään musiikkia, joka yllätti ja myi (yhteensä 300 miljoonaa albumia).
Eräiden aikalaisten mukaan Freddien ego oli sen verran kehittynyt, että muiden kommentit olivat hänen korvissaan lähinnä lahjattomien ininää.
En usko, että Freddien mallista on apua tavalliselle espoolaiselle toimistorotalle. Kärppäturkissa tiimikavereiden edessä pasteeraaminenkin edellyttää jonkinlaista rohkaistumista.
Silloin kun paine on kova ja oma ääni meinaa painua ohueksi, kannattaa kokeilla muutamia toimivia tapoja (esim. Kolme tapaa rohkaistua).
Ja muistetaan lopulta vielä yksi asia. Freddie Mercury ja Queen oli koko uransa kriitikoiden hampaissa. Toisin kuin kriitikkonsa, bändi teki 18 ykköshittiä ja myi noin 300 miljoonaa levyä. Keikatkin olivat pääosin loppuunmyytyjä. Poikkeukselliset ideat jäivät elämään, ne sykähdyttivät. Tavanomaiset, latistavat ideat unohtuvat, eikä niiden esittäjiä juuri jälkeenpäin kiitellä.
