On aina yhtä levollista seurata Muumilaakson leppoisaa elämää: luonnon läheisyyttä, täydellistä omavaraisuutta, etenkin Muumipapan hitautta, talviunia ja ikuista elämän ihmettelyä.
Toisaalta on helppo olla leppoisa, kun ei tarvitse mennä töihin. Saduissa se on sallittua, ja ehkä juuri se lumoaa lapset – ja aikuiset – ympäri maailmaa.
Muumilaaksossa on ikuisen kesäloman tunnelma.
Tässä hitaita otteita kirjasta Tove Jansson – Sami Malila: Niiskuneidin mietekirja, WSOY 2011.
, WSOY 2011.***
“Mutta meren syvyydessä jökötti Niiskun pitkäsiima vaanimassa saalista. Se oli ollut siellä jo pari tuntia, ja Niiskuneiti oli menehtyä ikävystymiseen.”
***
“Olipa se kamalaa, sanoi Niiskuneiti. En halua enää koskaan katsoa kelloa.”
***
“Tehdäänkö yhdessä pieni lentomatka, kysyi Muumipeikko Niiskuneidiltä. Tehdään vaan, sanoi Niiskuneiti ja ohjasi pilvensä hänen pilvensä vereen. Minne lähdetään?”
***
“Voi! Minä haluan tanssia!, huudahti Niiskuneiti ja taputti käpäliään. Ei meillä ole aikaa tanssia, kun maailmanloppu on tulossa, sanoi Niisku. Mutta jos me ylipäätän aiomme tanssia, niin se on tehtävä nyt, julisti Niiskuneiti. Ole kiltti! Maailmanloppuhan tulee vasta kahden päivän kuluttua!”
