Ehditkö vain tuijottaa vuoroin kalenteriasi ja vuoroin omaa napaasi? Jos sinulla on äiti, joka on tuijottanut aikoinaan omaa napaansa, jotta sinun on ollut hyvä kasvaa mahassa, soita nyt hänelle. Jos sinulla isä, jonka tiedät istuvan kotisohvalla tuijottaen ulko-ovea, tiedät mitä tehdä.
Moni lapsi on kadonnut kiireidensä nielemänä, ruuhkavuosiin tai uraputkeen, ei kuulu, ei näy. Sen ovat kokeneet tuhannet suomalaiset vanhukset.
Pitkät yksinäiset päivät ja illat kuluvat hitaasti. Puhelin ei soi, eikä kukaan käy. Itse ei uskalla soittaa, kun on jonkun kerran kokeiltuaan saanut kärsimättömän vastauksen: nyt on kiire, soitellaan toisella kertaa. Se ”toinen kerta” tulee vain kovin harvoin, joskus ei ollenkaan.
Helsinki Mission vuoden 2011 vanhuskampanja, Kadonneet, haastaa kiireisiä lapsia ja lapsenlapsia pitämään yhteyttä vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Jokaisella äidillä ja isällä tulisi olla yhteys lapseensa vanhuuden viimeisiin päiviin saakka.
Jos huomaat olevasi yksi kadonneista lapsista, mene käymään tai ota puhelin käteen ja soita. Tee se heti, ja tee siitä tapa. Soittoasi odotetaan!
Voit tuoda myös iloa sellaisten vanhusten elämään, jotka ovat jo menettäneet toivonsa tavoittaa omaa lastaan; katso toimintaohjeet tästä.
