Virvellä, 55, ajatus vuorotteluvapaasta oli itänyt jo pitkään ennen vuotta 2009. Houkutus vuoden vapaasta tuli sitä suuremmaksi, mitä enemmän työmotivaatio hiipui, keskittymiskyky heikkeni ja työ muuttui mekaaniseksi.
“Aloin tuntea itseni yhä enemmän suorittajaksi ja sivustakatsojaksi omassa elämässäni”, Virve kuvailee jälkeenpäin.
Vuorotteluvapaa alkoi tuntua ajankohtaiselta, kun nuorempi lapsi oli muuttanut kotoa pois, asuntolaina oli maksettu ja Virve oli saanut pienen perinnön vararahastoksi. Virve sai myös miehensä innostumaan yhteisestä vapaavuodesta. Vuodesta 2009 tulisi erilainen.
Yhtäkkiä. Kotona ei ollutkaan enää kiire. Yksikin ohjelmanumero päivässä oli riittävä. Oli aikaa pitkille kävelyille, kirjoille, ystäville, iltapäivien joutilaille kahvihetkille. Virve pääsi myös vihdoin näkemään, miten kevät vaihtui kesäksi ja kesä syksyksi omalla mökillä saaressa.
“Olennaisinta vuodessa oli kiireettömyys, itseensä tutustuminen, hetkessä eläminen ja läsnäolo – onnen tunteet siitä, että on juuri tässä, juuri nyt eikä missään muualla eikä kukaan muu.”
Vuorotteluvapaavuoden aikana Virve myös matkusteli pitkiä aikoja miehensä kanssa, Aasiassa ja Afrikassa. Vuorottelukorvaus riitti hyvin mukavaan elämään, kunhan kiersi kalliit hotellit kaukaa.
Virve kuvaa matkojensa sisältöä näin:
“Joogaa, vapaaehtoistyötä ja ayurveda-opintoja Intiassa, pitkiä juna- ja bussimatkoja, risteilyä tuhansien kalkkikivisaarten keskellä Vietnamissa, patikointia vesiputouksille ja luolille, lillumista alas Laosin jokia, keskusteluja munkkien kanssa, mietiskelyä temppeleissä, thai-ruokakurssi, snorklailua, pitkiä aterioita, upeita auringonlaskuja Sansibarilla, villieläimiä Tansanian kansallispuistoissa, hierontaa eri tyyleillä, pyöräilyä maaseudulla, kilpikonnien suojeluprojekteja, museoita ja gallerioita. Elämyksiä, aikaa, vapautta. Ei aikatauluja eikä etukäteen suunniteltua matkareittiä. Uusia tuttavuuksia, paikallisia ja turisteja, itseään ja elämän tarkoitusta etsiviä, nuoria ja vanhoja. Samat kirjat luettu Bostonissa, Stuttgartissa ja Kuala Lumpurissa. Päiviin mahtui loputtomasti aikaa ihmettelyyn, tarkkailuun ja ihmisten kohtaamiseen.”
Näistä ihmettelyistä ja kohtaamisista, vuorotteluvapaasta, tulee kohta kuluneeksi vuosi. Toisin sanoen Virve on ollut taas työssä melkein vuoden. Miten hän kokee itsensä, elämänsä ja työnsä nyt?
“Vuoden vaikutus näkyi lopullisesti vasta, kun olin palannut töihin. En ollutkaan enää sivustakatsoja vaan kokija. Nyt näen asiat uudella tavalla, olen hyväntuulisempi, valppaampi ja energisempi. Jaksan paneutua asioihin paremmin ja muisti toimii – ainakin paremmin kuin ennen. Välillä mietin, kauanko muutos mahtaa kestää.”
Vuorotteluvapaan aikana Virve juurrutti mietiskelyn jokapäiväiseksi tavakseen, ja on jatkanut sitä palattuaan töihin. Näin vapaavuoden oivallukset, läsnäolo ja onnellisuus ovat pysyneet yllä myös kiireisemmässä elämänrytmissä.
Lue lisää vuorotteluvapaasta: Miten hidastaa tässä yhteiskunnassa?
