Mitä herkempi ihminen on, sitä taitavammin hän sopeuttaa käytöstään suhteessa toiseen ihmiseen. Sopeuttamisella tarkoitetaan kaikkia niitä tapoja, joilla pienennämme itseämme toisen rinnalla, keinoja, joita käytämme päästäksemme hankalista tilanteista ja jo varhain selviytyäksemme omaksumiemme luonteenpiirteidemme vahvistusta. Näitä ovat mm. ylivastuullisuus, kiltteys, alivastuullisuus, kaiken kestävä vahvuus, toisen ylentäminen tai alentaminen, perfektionismi ja näkymättömyys.
Nämä asiat, jotka olemme integroineet itseemme, kääntyvät usein parisuhteen jossain kasvuvaiheessa meitä vastaan. Roolit polarisoituvat, alamme ärsyttää toisiamme. Pahimmillaan emme kykene enää katsomaan tilannetta kuin yhdestä näkökulmasta, omasta turvallisesta luolastamme, jonka näköaukosta rajautuu kapea maisema puolisomme luolaan. Moni pari voi elää tällaisissa asetelmissa vuosia, syyttäen toisiaan onnettomasta elämäntilanteestaan.
Muutos lähtee liikkeelle vasta kun toinen kömpii ulos tarkkailuasemastaan katsomaan luolan ulkopuolisia maisemia, jolloin toisenkin on liikahdettava, vaikkei tahtoisikaan. Ja liikahtipa tai ei, on mahdollista, että eroprosessi on jo käynnistynyt.
Viktor Franklin luomassa Logoterapiassa muistutetaan, että elämä kysyy meiltä joka päivä monia asioita, mutta meidän pitää kuunnella kysymykset sydämellämme, jotta voimme vastata niihin. Erokriisin aikana kysymyksiä satelee, eikä niiltä kannata sulkea korviansa. Näitä kysymyksiä voivat olla: Kuka olen? Kuka elämääni ohjaa? Miksi tein kuten tein? Miksi annoin kohdella itseäni huonosti? Mitä haluan tehdä nyt? Mitä toivon tapahtuvan seuraavaksi?
Eroryhmissä ihmiset usein kuvaavat sitä kuinka eroa prosessoidessa alkaa tapahtua paljon ihmeellisiä asioita, upeita kohtaamisia tulee eteen, ajatukset aukeavat ja tunne itsensä saamisesta takaisin tuntuu koko kehossa. Itsensä rakastamisen idea aukeaa ehkä ensi kertaa omassa elämässä.
Kokemus merkittävistä kohtaamisista ja suurien asioiden kohtaamisesta tapahtuu monelle myös muiden kriisien kohdalla elämässä. Kokemus johtunee siitä, että kriisin aikana ihminen havahtuu lujasti elämässään ja huomaa näin samalla tarkemmin nyt-hetkessä tapahtuvia asioita, ihmisiä ja kirjoituksia. Tämä on samalla paradoksi, koska samalla kun kriisi itsessään ottaa huomionsa se kutsuu ihmisen näkemään maailman uusin, tuorein silmin.
Eroaminen parisuhteesta ottaa monelta viimeisenkin syyn olla muuttumatta ja alkaa kantaa vastuuta itsestään ja omista valinnoistaan, olipa päätös lähteä oma tai toisen. Toista ihmistä tai olosuhteita on helppo syyttää omasta kurjuudestaan. Elämän kysymykset jäävät kuuntelematta. Moni valitsee kuitenkin vaikean ja toimimattoman liiton mieluummin kuin eron.
Elämänpelkoon perustuva parisuhde on surullinen näky. Siitäkin on kuitenkin mahdollisuus päästä yhdessä eteenpäin, mutta se tarvitsee molempien yrittämisen. Suosittelen asiakkaillani usein Harville Hendrixin klassikkoa ‘Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu’. Sen avulla on mahdollista päästä käsiksi tärkeisiin asioihin ilman terapeuttiakin. Kirja on iästään huolimatta yhä toimiva ja sen rakkaudellisuus koskettaa.
Harjoitus: Ota omaa aikaa paikassa jossa sinun on hyvä olla, sohvalla, metsässä, joogamatolla tai keittiön pöydän ääressä. Mieti tai kirjoita: Mitä elämä kysyy minulta nyt? Olenko potentiaalini kokoinen? Mitä voin antaa itselleni jotta voisin kukoistaa? Mistä voisin aloittaa?
