Lähtiessämme liikkeelle ihmisen täydellistä ruokavaliota metsästäessämme, emme tällä kertaa katso tulevaisuuteen, emmekä edes tähän hetkeen (läsnäolon edustajat malttakaa hetki), vaan käännämme katseen menneisyyteen. Jotta voimme ymmärtää meidän olemistamme, on meillä hyvä yrittää ymmärtää meidän jo ollutta aikaamme tällä planeetalla. Matkamme alkaa siis eilisestä, tarkemmin sanottuna tuhansia vuosia sitten. Ihmisen täydellinen ruokavalio on.. Odotappa hetki, ensin täytyy avata muutama käsite!
Ravinto
Monet tämän ajan ns. ”eksperteista” puhuvat tiettyjen ruokien terveydestä ja toisien epäterveellisyydestä. Toiset katsovat vanhempia filosofioita, joiden pohjalta tietämys rakennetaan. Osa ottaa täysin ideologisia malleja, jotka eivät perustu todellisiin tapahtumiin. Siihen, kun vielä lisätään elintarviketeollisuuden kiinnostus tehdä bisnestä, niin soppa alkaa olemaan melkoinen. Sanomattakin selvää on, että moni on kohtuullisen hämillään enää siitä, mikä on ihmiselle hyväksi.
Suuri osa ammattilaisistakin katsovat sitä, mikä on tämän hetken ruuasta se terveellisin, unohtaen yhden tärkeän seikan kokonaisuudesta; Suurin osa ravinnosta on jalostettua, ihmisen käden jäljen omaavaa ruokaa, joka ei omaa enää lajin omaa geneettistä perimää. Vertauskuvallisesti voisimme ajatella olevamme vankeina pienissä laatikoissa, joita vartioivat laatikon omistajat. Sitten siellä pienissä laatikoissa kysyisimme laatikon omistajilta, että mitä meillä kuuluu täällä laatikossa syödä. Ja siihen löytyy vastaus; laatikko ruokaa, tietenkin. Mitä muutakaan? Voi olla, että laatikossa meidän olisi hyvä syödä vartioiden ehdottamaa laatikko ruokaa, mutta kysymys nousee siinä vaiheessa esiin; no, entäs laatikon ulkopuolella sitten? Mitä me siellä söisimme?
Tässä tilanteessa me näyttäisimme olevan, jalostetussa maailmassa eläviä, syömällä jalostettua ravintoa, jota pidämme aitona ja alkuperäisenä. Huomaamatta edes olevamme jalostamassa jopa itseämme kaiken aikaa poissa alkuperäisestä muodostamme. Rappeutuminen on tapahtumassa oleva prosessi, jossa teemme itsestämme heikompia ja hauraampia, kuin koskaan ennen historiassamme.
Perinteinen vai moderni?
On paljon ravintosuuntauksia, mutta niillä kaikilla on yksi ja sama haaste; Suuri osa suuntauksista tarkastelee juuri tästä näkökulmasta mikä olisi meille parasta – Mitä söisimme laatikossa? Koska lähtökohta jo itsessään on hieman hassu, kaikki variaatiot ja mahdollisuudet vievät hieman eri päätepysäkkeihin, vaikkakin ne lähtevät samoista lähtöajatelmista. Mitä väliä sillä on mihin nämä eri ravintosuuntaukset päättyvät, jos alkupysäkki on jo sivuraiteilla. Voimme istua oikeassa junassa, mutta mikäli olemme väärillä raiteilla, mikä on lopputulos?
Mielikuvista yksinkertaisuuteen, me elämme jalostetussa maailmassa, jalostetun ravinnon parissa, jalostetuilla ajatuksilla. Onko se meidän täydellisen ravinnon paras lähtökohta?
Modernissa ajassa on paljon hyvää, ehdottomasti. Siellä on myös haasteita, varsinkin ravinnossa, jota syömme. Perinteisissä ruokavalioissa on paljon mitä voisimme oppia tässäkin ajassa. Tässä muutamia eroavaisuuksia perinteisen ja modernin ruokavalion välillä:
Perinteinen / Moderni:
Ruoka tulee ravintotiheästä maaperästä / Ruoka tulee ravintoköyhästä maaperästä
Eläimistä syödään kaikki osat / Eläimestä syödään vain liha
Eläinrasvoja suositaan / Kasvisrasvoja suositaan
Eläimet laiduntavat / Eläimiä ruokitaan sopimattomalla ravinnolla
Maitotuotteet raakana tai fermentoituna laiduntavista eläimistä / Maito käsiteltynä, kuumennettuna , syötetyistä eläimistä
Viljat liotetaan ja/tai fermentoidaan / Viljat puhdistettuna
Luuydin käytetään mausteena / Keinotekoisia makeutuksia
Fermentoituja kasviksia / tölkki & pussivihanneksia
Käsittelemätön suola / Käsitelty, puhdistettu suola
Vitamiinit ravinnosta / Vitamiinit eristettynä ja lisättynä
Siinä vasta muutamia esimerkkejä. Nopeasti huomaamme, että olemme tulleet viisaudessamme aika pitkälle jo. Joku saattaa ajatella, että puhun paleo-tyyppisestä ratkaisusta. Se on jo hyvä suuntaus, joka toimii monessa tapauksessa suunnattoman hyvin. Mutta sitäkin voi toteuttaa modernilla ajattelulla, jolloin se ei enää mielestäni palvele tarkoitusperiään. Mikäli syömme kanaa, parsakaalilla, syömme edelleen jalostettuja lajilkkeita, joita paleoliittinen aikakausi ei sisältänyt.Mikäli syömme kiinalaista kaalta, indonesilaisella kookoksella, maustettuna perulaisella macalla, syömme tavalla, joka ei ollut kenellekään paleoliittiselle ihmiselle mahdollista. Myös sesonkiruokailu on unohtunut täysin, mikä ennen määritti sen, mitä oli saatavilla. Ja tietenkään en ole törmäämässä parsakaalin terveyttä tukevia ominaisuuksia, mitä se sisältää runsaasti. Kuten en muutenkaan hienoja mahdollisuuksia, joita tämä aika sisältää. Enemmänkin tarkoitus on kurkata ideologioiden toimivuutta.
Monesti ideologioihin voi hukkua niin syvälle, ettei muista edes enää mistä lähti. Sama homma on raakaravinnossa. Ajatuksena kuulostaa uskottavalta, että luonnossa söisimme kaiken raakana. Harmi, ettei sille ole antropologian tai historiallisten löytöjen perusteella mitään todenperää. Ihmiset , varsinkin meidän lajimme, ovat kuumentaneet ruokaansa tulella jo pitkän aikaa, mikä on voinut vaikuttaa siihen, että meidän suolisto on lyhentynyt, aivot päässeet kasvamaan paremmin imeytyvän ruuan johdosta. En ole törmäämässä näitä suuntauksia, vaan enemmänkin pyrkimässä tarkastelemaan sitä, mitä me ollaan tehty ennen. Itse asiassa molemmissa malleissa on paljon hyvää, jota voimme ottaa omaan tämän päivän ymmärrykseemme.
Olen ollut monessa ideologisessa mallissa kiinni, koskaan niistä saamatta sen kummempia terveyshyötyä. Se on hyvä paikka tarkastella meidän täydellistä ruokamallia; tuoko se terveyttä? Ravinnolla on kaksi tehtävää; Se joko tuo tasapainoa kehoon tai se tuo epätasapainoa kehoon. Ravinto on lääkkeemme, tai ravinto on myrkkymme. Perinteisiä malleja pyrkiessämme ymmärtämään, saamme monella tapaa tasapainottavia elementtejä kehoomme.
Kokonaisuus
Tämän ajan yksi ilmiöistä on teknologia. Teknologian ihannointi on tuonut meitä uskomattoman pitkälle. Silläkin, kuten kaikella on myös haasteensa. Mikäli ajattelemme ravintoa, teknologiaan ja mittaamiseen perustuva puoli on vasta kolikon toinen puoli. Mietitäänpä hetki; Mittaaminen, looginen, järjellinen, suoraviivainen ovat kaikki maskuliinisia piirteitä, jotka näkevät maailman yhdestä vinkkelistä. Entä nauttiminen, hetkeen heittäytyminen, elämän kunnioittaminen ja hetkeksi hengittämään pysähtyminen, eikö ne ole myös puolia, jotka kuuluvat perinteisiin kulttuureihin, puhumattakaan ravinnon ympärille keskittyvästä sosiaalisesta puolesta. Eikö nämä ole niitä elementtejä, jotka ravitsevat paremmin, kuin yksikään ravinne pystyy pelkästään tekemään?
Teknologia ehdottomasti auttaa meitä ja itsekin siitä olen erittäin iloinen. Mutta teknologia ei ole vallannut pelkästään laitteillaan meidän näkemystä ravinnosta. Monet pitävät lämmittämistä täysin perinteisenä juttuna, mitä se ei tietenkään ole. Olemme käsitelleet tulella ruokaa, erilaisin innovaatioin jo pitkän aikaa. Tuli ja sähkö käyttäytyvät eri tavalla, luoden erilaisen latauksen ruokaan. Myös astiat, sekä tekotavat poikkeavat hyvin paljon perinteisistä malleista. Nopeasti, vaivattomasti ja huomaamatta ovat tämän päivän ihmisen pilareita, kun taas pitkään kypsytetty, oikealla luonnonelementillä, odottaminen on aika kaukaista historiaa monille. Nämä voivat olla yksiä tärkeitä palasia kuitenkin siinä, jos haluamme ottaa ihmisen, eli homo sapiensin ruokavalion omaksemme.
Vaietut elementit
Seuraava voi olla haasteellinen pala purtavaksi. Yritetään kuitenkin ottaa palanen siitä, mikä on meille ollut ennen täysin perinteistä. Nimittäin lääkkeet. Enkä tarkoita, nyt niitä eristettyjä, ihmisen sekoittamia voimakkaita yhdisteitä, joista puuttuvat tasapainottavat ominaisuudet, niiden keskittyessä yhteen ns. ”vaikuttavaan aineeseen”. Tässä yhteydessä tarkoitan lääkkeillä luonnon omaa kaappia. Nykyään on hyvinkin tuttua syödä nokkosta ja voikukkaa pihamaasta, mutta miten sitten muut vahvemmat aineet, joita luonnosta löytyy. Onko näille aineille ollut paikka ihmiskunnan historiassa aina? Erilaisia huumaavia aineita, kuten esim. Enteogeenejä (generate an experience of god within), eli erilaisia psykoaktiivisia aineita, joita on käytetty luonnonkansojen rituaaleissa voitaisiin pitää yhtenä osana tätä kategoriaa. Samoin sienistä löytyviin ominaisuuksiin, sekä kasvikunnan erikoisuuksiin, joita syystä tai toisesta pidetään nykyään kyseenalaisena käyttää. Näiden aineiden käyttöä puoltavat myös uudemmat löydökset, kuinka niitä ollaan osattu käyttää oikeisiin, ravitseviin tarkoituksiin.
2500-vuotta vanhassa ”shamaaniprinsessa” löydöksessä havaittiin, naisen kantaneen kannabista mukanaan lääkitäkseen kipujaan ja nostamaan omaa tietoisuuden tasoaan, jotta hän pystyi keskustelemaan henkien kanssa. Monella nousee pelkästä aineen mainitsemisesta karvat pystyyn, mutta suosittelen katsomaan asiaa tässä hetkessä isommasta perspektiivistä. Meidät on opetettu (=ohjelmoitu) uskomaan, että kaikki mitä meille sanotaan on totta. Mutta mikä erottaa esim. keskushermostoa aktivoivan kahvin, kannabiksesta? Molemmat vaikuttavat hyvin vahvasti ihmisen toimintaan, molemmat tulevat luonnosta ja molempia on käytetty tuhansia vuosia. Vaikka itse en käytä kumpaakaan, en voi silti olla niitä tuomitsemassa, ennenkaikkea mikäli ymmärrämme niiden käyttötarkoituksen. Kannabiksellakin on paljon terveysvaikuksia ja sitä käytetäänkin lääkinnällisesti hoitamaan monia eri sairauksia. Sitä pystyttäisiin hyödyntämään huomattavasti suuremminkin, jos pystyisimme hetkeksi laskemaan ”uskomuslasimme” maahan.
Sama homma on lääkinnällisillä sienillä (vaikka nimi on hieman harhaanjohtava, kaikkien sienien ollessa lääkinnällisiä), tai tarkemmin sanottuna vahvemmilla sienillä, joilla on paha maine. Tiestikö, että esim. kärpässieniä on käytetty luonnonkansoissa jo pitkän aikaa? Vaikkakaan en suosittele kenellekään nyt pihamaalle menemistä ja trippailemista, mutta suosittelen pohtimaan sitä mikä on luonnollista ja mikä ei. Mikä onkaan meidän ravintomme ja mikä ei kuulu ihmiselle. Päivän selvää on se, että luonnollinen ei aina tarkoita sitä, että se olisi meille pelkästään hyvästä. Paraskin lääke muuttuu myrkyksi, ellemme ymmärrä niiden käyttötarkoituksia. On se sitten luonnosta löytyvä sieni tai apteekin hyllyltä löytyvä tuote. Ruoka olkoon lääkkeesi ja lääke ruokasi ei toteudu kaupan kasviksilla, vaikka monet kuvat antavat niin olettaakin. Lääkkeet löytyvät vahvoista, alkuperänsä pitäneiltä kasveilta. Siinä missä pidämme margariinia (teollisesti käsitelty) hyväksyttävänä ostettavan ja huumaavia kasveja (luonnollisia) hyväksymättömänä käytettävän on mielestäni erittäin erikoinen ajatus.
Aihe on laaja ja tulen sitä tarkastelemaan isomminkin, mutta tässä yhteydessä asian voisin tiivistää näin; Ihmisen luontaiseen ruokavalioon on kuulunut lääkkeet, psykoaktiiviset aineet ja monet tabuina pidetyt kasvit. Halusimmepa tai emme, ne ovat kuuluneet meidän kehitykseemme, monesti jopa tietoisuutta avaavasti. Emme ehkä halua hyväksyä tätä asiaa, koska meidän ”USKOmukset” ovat niin vahvoja toisaalle. Toistan vielä myös pointtini: En rohkaise ketään käyttämään mitään aineita, ellemme tiedä niiden kokonaisvaikutusta. En myöskään niitä, mitä valkotakkinen sinulle suosittelee, ilman ymmärrystä kolikon molemmista puolista. Enkä tietenkään tue, enkä rohkaise huumebisnestä, jolla tuetaan rikollista toimintaa. Se on asia erikseen. Ravinnollisesti me elämme lääkepuutostiloissa, joissa olemme eristäneet tärkeitä palasia meidän ”luonnollisesta ravitsemuksesta”. Mitä siis tehdä?
Täydellinen ruokavalio
Ihmisen täydellinen ruokavalio on.. Sellainen, jota pystymme tässä ajassa toteuttamaan. Sellainen, joka tuo meille tasapainoa, eikä poista sitä. Sellainen, josta saamme elinvoimaa, emmekä menetä sitä. Sellainen, joka antaa meille luovaa energiaa, jota pystymme käyttämään tämän maailman hyväksi. Se on myös toivottavasti tulevaisuudessa sellainen, joka tukee maapallon resursseja. Nyt sellaista ei ole. Maapallon väestön lisääntymiseen suunnattomasti vaikuttanut ”maatalousvallankumous” n. 12 000 (10 000 bc) vuotta sitten, mahdollisti väestön suuremman ruokinnan. Näin ollen myös suuremman lisääntymiskyvyn. Nämä haasteet kasvavat tänä päivänä siten, että meillä on entistä enemmän ihmisiä, joten ravinnon tarve on suurempi. Ratkaisuksi ollaan otettu entistä tehokkaampia viljelymenetelmiä, entistä heikommilla kasveilla, joiden ravinnollisuus pienenee kaiken aikaa, maaperän köyhtyessä. Eli ruokimme heikommin ihmisiä, jotta me voisimme lisääntyä nopeammin. Yhtälö on mielestäni haasteellinen.
Haasteellinen on myös ravitsemuksen kannalta meidän tilanne. Niin täydellisiä, kuin villiriista ja lajityypillisesti ruokitut eläimet meille ovatkin, ne olisivat aika nopeasti sukupuuttoon kuolleita, jos 7 miljardia ihmistä lähtisi ”metsästämään ja keräilemään”. Minä en tiedä onko ratkaisu (yksi niistä) permakulttuuri, maaperän uudelleen ruokkiminen, viljelykierron ymmärtäminen, väestön vähentyminen, uusi sukupuuttoaalto vai pelkästään rakkauden lisääminen planeettaan. Mutta sen tiedän, että jos haluamme pelastaa maailman, meidän tulee pelastaa ensin itsemme. Äiti maa tulee kyllä pärjäämään, hänen aikakäsitys on erilainen kuin meidän. Meidän kohtalosta en ole ihan varma kylläkään. Yksi paikka mistä voimme lähteä liikkeelle on ymmärtää juuremme, ymmärtää kehon tarpeemme, ymmärtää meidän paikkamme luonnon keskellä ja sen kiertokulussa, sekä kunnioittaa kokonaisuutta, johon mekin kuulutaan. Ravinto on yksi eheyttämisen välineistä, johon meillä on syytä ensin tutustua.
Toivotan onnea meille jokaiselle. Mitä tahansa tapahtuu, tehdään asiat täydellä sydämellä ja annetaan oma sisäinen roihumme palaa vielä huomennakin. Kiitos, että jaoit tämän minulle tärkeän matkan!
Kuvat: Ulla-Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com
