Miellyttäminen voi muuttua pakonomaiseksi tarpeeksi hakea muiden hyväksyntää. Milloin miellyttämisestä on tullut riippuvuus? Ja mitä sille voi tehdä?
Kirjoittaja Johanna Pohjola on tietokirjailija, ratkaisukeskeinen valmentaja ja mindfulness-ohjaaja. Hänen intohimojaan ovat ihmisyys, totuudellisuus ja tarpeettoman häpeän vähentäminen. Hän on erikoistunut liialliseen miellyttämiseen ja ohjaa työpajoja siitä toipumiseksi.
Olet ihana. Tuntuu kuin olisimme tunteneet aina. Seurassasi tuntuu tosi hyvältä. Olet tosi kiva. Tällaiset kommentit saivat minut aiemmin onneni kukkuloille. Ne olivat koukuttavia ja jopa päihdyttäviä. Ne toivat minulle tunteen, että olen hyväksytty ja turvassa.
Muiden ihmisten hyväksyntä ja pidetyksi tuleminen oli pitkään ykköspäihteeni. Jahtasin muiden suopeutta ihmiskohtaamisissa lähes pakonomaisesti, aivan kuin alkoholisti tai huumeriippuvainen seuraavaa annostaan.
Kemiallisten päihteiden tavoin hyväksyntä vapauttaa aivoissa dopamiinia, mistä seuraa mielihyvää. Kun sain hyväksyvän kommentin, eleen tai ilmeen, oloni helpottui hetkellisesti.
Hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen on ihmisen ehdoton ja perustavanlaatuinen ydintarve. Lapsina tarvitsemme lähi-ihmistemme hyväksyntää, jotta selviäisimme hengissä. Myös aikuisina lauman ulkopuolelle jääminen tuottaa psyykkistä kipua ja rinnastuu alitajunnassamme kuolemaan.
Hyväksynnän tarpeessa ei siis ole mitään väärää. Sen tavoittelu voi kuitenkin mennä liialliseksi, jolloin siitä tulee raskasta ja uuvuttavaa.
Mistä pakonomaisen hyväksynnän hakemisen sitten tunnistaa?
Hyväksynnän tarve hallitsee suhteita
Englanninkielisissä populaaripsykologisissa teksteissä puhutaan hyväksyntäriippuvuudesta, approval addiction. Riippuvuuksissa päihde pyörittää arkea ja ajatuksia. Hyväksyntäriippuvainen saattaa vatvoa ja murehtia kohtuuttomasti sitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat. Etenkin ne, joiden hän kokee vieroksuvan itseään.
”Jos juhlissa kaikki tykkäävät minusta paitsi yksi ihminen, kiinnitän huomiota häneen sen sijaan, että nauttisin niistä muista ihmisistä”, haastateltavani kertoo teoksessani Vapaaksi miellyttämisestä – toipumiskirja hyväksynnän hakijoille.
Dopamiini saa haluamaan lisää. Pakonomaiselle hyväksynnän hakijalle ei yleensä riitä, että tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset hyväksyvät hänet. Hyväksyntäpalkintoja on pikemminkin saatava lähes aina ja kaikilta, eritoten uusilta ihmisiltä. Muiden miellyttäminen on tässä yleinen pikakeino.
Taustalla on yleensä kivuliaita hylätyksi tai torjutuksi tulemisen kokemuksia sekä vaikeus tuntea tuskallisia tunteita. Miellyttämällä manipuloimme toisilta turvaa, jota emme kykene antamaan itsellemme. Myös täydellisyydentavoittelu ja suorittaminen voivat olla hyväksyntäriippuvuuden oireita.
Riippuvuuksissa kohde jyrää lopulta kaiken muun edelle. Pakonomainen hyväksynnän tarve ohittaa muut tärkeät tarpeet, kuten aitouden, totuuden ja integriteetin eli sisäisen eheyden tarpeet. Omia tarpeita voi olla vaikea edes tunnistaa.
Palkinnon arvaamattomuus koukuttaa
Psykologi Harriet Braikerin mukaan muiden hyväksyntä koukuttaa, koska suopeita sanoja tai muita vastaavia palkintoja ei ole tarjolla jatkuvasti. Logiikka on sama kuin rahapeliriippuvuudessa, jossa voitot ovat satunnaisia ja epäsäännöllisiä. Sellainen addiktoi enemmän kuin varmuus, Braiker perustelee teoksessaan The Disease to Please.
Hyväksyntäriippuvuudesta toipuminen alkaa sisäisen turvan vahvistamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi itsetuntemuksen lisäämistä, tunteisiin suostumista, epämukavuuden sietämistä ja omien tarpeiden kuuntelemista.
Nykyään ylistävät kommentit saavat minut valppaaksi. Ne varoittavat minua siitä, että olen saattanut esimerkiksi kuunnella kohtaamisessa huomattavasti enemmän kuin puhua. Se oli aiempi luottokeinoni hakea hyväksyntää, mistä seurasi epätasapainoisia ihmissuhteita.
Nautin edelleen muiden hyväksynnästä, mutta en tarvitse sitä kroonisesti kaikilta kaiken aikaa. Arvostan eniten sitä hyväksyntää, jonka saan olemalla totta ja rehellinen. Käytännössä se on ainoa todellinen hyväksyntä, sillä sen saa aito minä eikä helppo ja harmiton suojakuoreni.
Onko sinulla taipumusta miellyttämiseen? Tutustu Johannan kirjoittamaan kirjaan:
