Toisinaan tuntuu, että olen vatuloinnin mestari. Jotkut valinnat aiheuttavat ylitsepääsemätöntä pähkäilyä, joka ei johda mihinkään. Kun jätän valitsematta, seison lamaantuneena elämän risteyskohdassa. Samalla muut viilettävät viereltä ohi molemmin puolin. Ajan myötä lamaantuminen muuttuu halvaantumiseksi, enkä kykene elämään täysipainoisesti, sillä valitsemattomuus estää minua kohdistamasta energiaani haluamaani suuntaan.
Mutta mitä jos ei tiedä, mikä suunta on oikea?
Jostain syystä minulla on toisinaan päähänpinttymä, että voin valita väärin, ja pelkään tekeväni niin. Janoan sellaista varmuutta, jota epävarmuus ei tunnista. Ainoa saamani vastaus on, ettei varmaa vastausta ole.
On kuitenkin oleellista, että kykenen reagoimaan, tekemään valintoja. Muuten taannun joutilaaksi.
Valinnat muodostavat polun
Kun katson elettyä elämääni taaksepäin näen, etteivät valintani ole kirkastuneet oikeiksi tai vääriksi. Toki voin arvottaa tehtyjä valintoja, osa niistä on suoristanut matkaani, osa taas tuonut siihen mutkia. Kuitenkaan yksikään tehty valinta ei ole itsessään nostanut tai tuhonnut minua. Jos joskus siltä on tuntunut, olen myöhemmin ymmärtänyt syyn piilevän jossain paljon syvemmällä, kuin tuossa yksittäisessä valinnassa.
Ei ole siis oikeita tai vääriä valintoja, on vain valintoja. Tehdyistä valinnoista rakentuu polku, jonne sattuma on ripotellut käpyjä. Jotkut puhuttelevat sattumaa kohtalona tai jumalana, mutta yhtä kaikki, elämä on arpapeliä. Mielestäni se on lohdullinen ajatus. Vaatii nimittäin aika paljon ponnistelua, että kykenee omilla valinnoillaan tuhoamaan elinmahdollisuutensa.
Kun valitsee, antautuu suunnalle. Nosta siis rohkeasti purjeet, edessä on mitä todennäköisimmin sekä suotuisia tuulia että myös myrskyjä!
Luota valintoihin ja niistä muodostuvaan tarinaan
Jos haluan elää jotakuinkin selväjärkisenä, tarvitsen tietyn määrän autonomian tunnetta, eli sitä, että koen pystyväni vaikuttamaan oman elämäni laatuun ja tekemiini valintoihin. Se, onko oikeasti näin, on asia erikseen. Tässä valitsen luottaa tarinaan, jota itsestäni itselleni kerron. Aukoton totuus vapaasta valinnasta selviää sitten joskus, jos selviää.
Yksi asia on silti varmaa.
Mitä kauemmin seison tienhaarassa, tietämättä kumpaan suuntaan edetä, pysyn paikoillani. Tällöin kulutan sitä kenties tärkeintä pääomaa, aikaa. Katumisesta puheen ollen, vaikka se kuinka turhaa onkin, kadun niitä ajanjaksoja elämässäni, jolloin en uskaltanut valita.
Tehdyt valinnat ja niihin sitoutuminen ovat selkiyttäneet elämääni. Valitsematta jättäminen ja sitoutumisen pelkääminen, päinvastoin, hämärtäneet kuvaa entisestään.
Joskus valitsemista on edeltänyt huolellinen mutustelu, toisinaan se on tullut spontaanina reaktiona. Ja silloin kun en ole tiennyt mitä valita, voin jälkeenpäin usein todeta, että tiesin kyllä jo silloin. Joskus on vain uskallettava katsoa.
5 rohkaisevaa vinkkiä sinulle, joka emmit valita
1. Sisäistä, ettei valintasi ole oikea tai väärä.
On loppupeleissä toissijaista mitä valitset, jos teet sen sydämestä käsin. Maailma pysyy pystyssä ja voit yhä tavoitella onnellista elämää myös valinnan jälkeen. Itse valinta mahdollistaa suunnan, jonka edessä valitsemattomuus empii. Antautuminen tuolle suunnalle vapauttaa ja kohdistaa energiaa.
2. Hyväksy, ettet voi nähdä pidemmälle tai tietää enempää.
Haluaisit varmuuden, mutta et saa sellaista. Sori, näin se menee! Valinnat tehdään aina sen hetkisen tiedon ja ymmärryksen pohjalta. Voi olla, että tekisit jonkun valinnan jälkeenpäin toisin erilaisen elämänkokemuksen valossa. Sinulla on silti juuri nyt tuo määrä tietoa ja taitoa, joten kunnioita sitä ja arvosta sen mahdollistamaa intuitiota.
3. Käy kävelyllä
Kävely rauhoittaa ja auttaa selventämään ajatuksia, varsinkin jos sen tekee luonnon keskellä. Ei ole sattumaa, että suuret ajattelijat ja johtajat käyskentelevät joutomaalla tehdäkseen parempia valintoja. Muista, että sinäkin olet sellainen.
4. Kirjoita ajatukset ja tunteet paperille
Kirjoittamalla tunteita ja ajatuksia ylös, niitä pystyy jäsentämään paremmin. Kirjoittaminen kannattaa ajoittaa varsinkin heräämisen tai nukkumaanmenon alle, jolloin se osaltaan puhdistaa ajattelua kuonasta ja rauhoittaa. Muista kirjoittaa itsellesi lempeästi, ei ankarasti. Itse valinta on jo usein tarpeeksi haastava tilanne, et tarvitse sen päälle soimausta.
5. Sauno ystäväsi kanssa
Hyvän ystäväni ohje umpikujaan ajautuvissa parisuhdekriiseissä on, että mene saunomaan ystävän luo. “Siitä se yleensä lutviutuu”. En voisi olla enempää samaa mieltä. Älä jää märehtimään yksin valinnan vaikeutta, vaan puhu asiasta luotettavan ihmisen kanssa. Jo puhuminen itsessään auttaa, koska kun puhut ääneen toiselle, puhut samalla myös itsellesi.
