Mun teki tänään mieli kysyä sulta, että tunnistatko elämästäsi sen, että tavoittelet jotain niin kovasti, että tämä hetki jää sulta huomaamatta?
Päädyin asian äärelle kun avasin tänään television ja hetki sen jälkeen suljin sen. Tuli vain sellainen olo, etten halua haaskata elämää siihen, että pakenisin sitä. Sen myötä olen tässä, eikä minulla ole mitään tekemistä.
Koska sulla oli viimeksi tällaista aikaa? Ettei ole mitään tekemistä, ei kiirettä, ei oikeastaan mitään.
Entä miten suhtauduit siihen? Oliko/onko sulla hankalaa sen kanssa? Nautitko siitä ja jos niin miten? Laitatko silmäsi kiinni ja lepäät vai istutko silmät auki ja vain annat sinulle aikaa olla? Ajatteletko? Jos, mitä sinä ajattelet?
Minä huomaan, että ajatukseni pyörivät usein sen ympärillä, miten voisin saavuttaa jotain. Ne pyörivät sen ympärillä, mitä voisin tehdä. Mikä olisi se oikea asia tehtäväksi. Hassuinta on, että kun kysyn mitä sitten tapahtuu kun saavutan sen mitä noissa ajatelmissa selvästi tavoittelen, lopputulos on aina jollain tapaa se, että sitten voin olla.
Eli minun täytyy mennä maailman ääriin ja saavuttaa asioita, jotta voin palata rauhassa siihen missä juuri nyt olen? Olemaan.
Kaikilla tuo mielen toiminta ja liike, joka siitä syntyy ei pyöri saavuttamisen ympärillä. Mutta jonkin ympärillä se pyörii valtaosalla meistä. Kysynkin, mitä se on sinun kohdallasi? Kun on tilaa, hiljaisuutta ja ei tekemistä, mihin suuntaan alat liikkua mielessäsi ja mihin kehosi haluaisi liikkua? Töiden äärelle, parisuhteesta huolehtimaan tai Tinderistä sellaista etsimään? Kodista huolehtimiseen?
Pohdin toisinaan sitä, että jos olisin ollut kykenevä olemaan tässä paikalla, tavoittelematta tietämättäni sitä jotain saavutusta, olisin saattanut saavuttaa elämässäni monenlaisia asioita. Se huvittaa. Olisin todennäköisesti menestynyt paremmin ystävieni kanssa, perheeni kanssa, harrastuksissani, työssäni, parisuhteessa ja haaveitteni suhteen. Kun olisin vain tasaisen mukavalla laadulla antanut niille itsestäni ja ollut paikalla sen sijaan, että olisin etsinyt sitä paikkaa, jossa voisin saavuttaa ja pyrkinyt onnistumaan.
Tunnistatko sinä sen, että elämäsi pyörii jonkin tietyn asian ympärillä ja että juuri tuo pakonomaisesti huomiosi nappaava asia estää sinua saavuttamasta sitä mitä kaipaat, vaikka uskot sen olevan juuri toisinpäin, että tuo asia tuo sen mitä kaipaat?
Jos tunnistat, heitetään ylävitoset. Se on jo iso askel, tunnistaa oma tilanteensa. Toivon, että katselet itseäsi, teet huomiota ja olet myötätuntoinen tekemiäsi huomiota kohtaan. Jokainen meistä tavoittelee sitä jotakin.
Kirjoitin tämän kirjoituksen kutsuakseni sinut mukaan tunnustelemaan asiaa kanssani. Persoonamme elämään kuuluu luontaisesti se, että se ohjautuu etsimään
- sitä jotain tiettyä kokemusta (saavutus, rakkaus, täydellisyys, ainutlaatuisuus, voimakkuus jne.)
- tietyllä tavalla
- tietyltä elämän osa-alueelta korostuneesti (intiimi suhde, muut ihmissuhteet, ura, koti jne.)
Mitä selkeämmin havaitset, mihin persoonasi suuntautuu automaattisesti, sitä mahdollisempaa on sekä löytää ymmärrystä tälle omalle toiminnalleen että löytää laajempia mahdollisuuksia tuon täyttymyksen kokemiselle. Kun alamme ymmärtää mitä etsimme, voimme alkaa rakentavasti katselemaan eri tapoja sen toteuttamiselle.
Voitkin halutessasi ottaa kynän ja paperia ja kysyä mitä kokemusta sinä etsit, millä tavoin sinä sitä etsit sekä miltä elämän osa-alueelta sitä etsit?
Kun olet käyttänyt tähän tarpeeksi aikaa, voit kysyä millä muilla tavoin voisit tarjota itsellesi mahdollisuuden kokea tämän kokemuksen? Entä mitä täytyisi tapahtua, että voisit kokea sen mitä sinä kaipaat juuri nyt tässä hetkessä?
Kerroin sinulle aluksi siitä, että minussa on taipumus etsiä saavutusta. Kun tavoittelen saavutusta, olen kaikista lähinnä sitä kokemusta, etten saavuta. Koen sen johtuvan siitä, että minulta menee ohi tämä olemassaoleva hetki ja sen anti kun yritän saavuttaa jotain. Hauskaa on se, että kun vain olen läsnä ja seuraan inspiraatiotani kirjoittaa asiasta ja kutsua sinut mukaan, koen saavuttaneeni jotain.
Vedän tästä johtopäätöksen; kun huomioni on siinä, että haluan saavuttaa jotain, jään vaille saavutuksia. Kun huomioni on tässä ja elän elämääni hetki hetkeltä, saavutan asioita, jotka ovat minulle antoisia. Yksinkertaista, eikö!
Kurkkaa Aaron uutuuskirja Rohkea elämä, joka kertoo rohkeudesta elää omannäköistä elämää.
