Joka vuosi tuntuu, että syksyn ja talven pimeys tulee yhtä yllättäen. Joka vuosi tulee yllätyksenä, kuinka nopeasti valo vähenee ja kuinka työläältä pimeässä eläminen tuntuu.
Tutkimuksissa on todettu, että pimeä vaikuttaa toisiin ihmisiin vahvemmin kuin toisiin. Minä kuulun siihen porukkaan, joka todella joutuu laittamaan keskiöön pimeydestä selviytymisen – ettei aina väsyttäisi ja että jaksaisi ihan tavalliset asiat. Ja olisihan se ihanaa, että elämästä voisi myös nauttia pimeän aikaan eikä vain selviytyä!
Nyt taitamme taas talven selän ja alamme kulkea kohti valoa. Vaikka valopäivät eivät merkittävästi pitene alkuun, ne pitenevät. Jokainen päivä meillä on minuutti, sitten kaksi, enemmän valoa. Pelkkä valoa kohti kääntyminen on ollut ihana toivon pilkahdus.
Yksi hassuimmista selviytymiskeinoista minulla on se, että avaan moisio.fi-sivustolta puhelimeni välilehdelle oman paikkakuntani auringonnousu ja -laskuajat. Vaikka en silmällä näe valon lisääntyvän, voin katsoa kalenteria, jossa – toden totta – joka vuosi valon määrä näyttää lisääntyvän. Tutkailen päiväkahvia juodessa: ”joo, tuossa meillä on jo 20 minuuttia enemmän valoa”. Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta minun mielelleni tämä on toimiva selviytymiskeino.
Tässä joulu- ja tammikuun auringon nousu- ja laskuajat Helsingissä (kuvakaappaus moisio.fi-sivustolta):
Kaksi muuta pimeydestä selviytymiskeinoa ovat:
1) Keltaiset tulppaanit. Keltainen on kevään väri, ja tulppaani on kevään kukka. Mikä siis parempi kevään merkki kuin auringonkeltaiset tulppaanit tammikuussa!
2) Appelsiinit! Moni muistaa varmaan mainoksen: ”Jaffat tulloo!” jossa mummo painelee potkukelkalla keväthangilla ja linnut laulavat taustalla. Jaffat siis tulloo keväällä, ja onhan appelsiini kuin miniaurinko, jossa on paljon piristävää c-vitamiinia.
Millaisia pimeästä selviytymiskeinoja sinulla on?
