Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Marika Rosenborg kävi Sanna Wikströmin vieraana Entä jos -podcastissa. Voit kuunnella koko podcastin maksutta lataamalla Hidasta elämää -sovelluksen TÄÄLTÄ. Jos sinulla on jo sovellus, voit kuunnella jakson TÄÄLTÄ.
Sanna: Mistä toisessa ihmisessä voi huomata, että hän on ahdistunut?
Marika: ”Ei välttämättä mistään. Ihminen, joka on ahdistunut, pystyy peittämään sen, ja osa ihmisistä pystyy peittämään sen tosi hyvin.
Puhutaan korkean toimintakyvyn ahdistuneisuudesta tai masentuneisuudestakin. Me voidaan tietysti tehdä huomiota toisistamme ulkoisista seikoista tai elämänhallintaan liittyvistä kysymyksistä, mutta ihminen voi olla tosi masentunut tai ahdistunut ilman, että sitä huomaa edes kukaan lähellä oleva.”
Sanna: Myös parisuhteessa?
Marika: ”Yleensä läheisistä ihmisistä huomaa joistakin merkeistä, että hän voi olla ahdistunut. Ajattelen, että juuri vuorovaikutuksen vaikeutuminen, vetäytyminen, huonotuulisuus, vihamielisyys ja asioiden välttely ovat sellaisia, joista voi tehdä huomioita ja kysyä niistä toiselta.
Useinhan siellä on joku tietty syy, mikä on saanut aikaan sen, että ihminen ahdistuu, mutta aina ihminen ei välttämättä itse tavoita sitä ensin. Mutta jos ollaan parisuhteessa ja toinen alkaa käyttäytyä uudella tavalla – mikä näyttää siltä, että hän voi huonosti – siellä helposti voi olla jokin salaisuus tai joku asia, mitä on vaikea kertoa toiselle.
Silloin tietysti on hyvä, että voi toista kutsua siihen, että onko kaikki hyvin, kertoisitko lisää. Mutta sehän jää täysin sen toisen ihmisen varaan, että onko hän valmis puhumaan siitä vai ei. Ja mitä enemmän aihetta tai ahdistusta tuottavaa asiaa vältellään, sitä enemmän ahdistus sitten kasvaa siihen väliin. Tai jopa valehdellaan, mikä näkyy sitten minun eroauttamistyössäni.
Näiden 20 työvuoden aikana olen huomannut, että monella on jätetyksi tulemisen kokemus: Hän on kysynyt kahden vuoden ajan kumppanilta, että onko kaikki hyvin, kun olet niin ahdistuneen oloinen tai äreä. Toinen antaa ehkä jonkun toisen syyn, mikä on oikeasti se syy. Voidaan puhua, että työssä on vain stressiä, en nukkunut taas hyvin, en halua puhua tästä, anna minun olla rauhassa. Ja silloinhan me ei voida tehdä sille mitään, jos toinen ei avaudu. Me voidaan antaa mahdollisuus avautua olemalla itse avoimia ja menemällä lähelle, mutta jos toinen ei halua vuorovaikutukseen tulla, ei siinä oikein ole siitä tehtävissä mitään.”
Sanna: Mitä ahdistuksen tunteelle tapahtuu, jos siitä ei halua puhua?
Marika: ”Ajattelen, että kaikkien hankalien tunteiden kanssa olisi tosi tärkeää, että voidaan jakaa niitä toisen ihmisen kanssa. Niistä tulee heti ihan eri tavalla käsiteltäviä.
Ahdistuneisuudessa on tosi tärkeää se, että suostut olemaan tunteen kanssa. Puhe, keskustelu, ajatusten jakaminen on tärkeää, mutta myös kokemus siitä, että en vastusta tätä ahdistusta. Kyllä minä muistan, kuinka pettynyt olin, kun oma terapeuttini sanoi minulle varmaan jollakin ensimmäisistä kerroista, että ahdistuneisuuttahan hoidetaan sillä, että suostutaan olemaan ahdistunut ja ollaan sen ahdistuksen kanssa.
Minä olin ihan siinä, että mitä ihmettä, että en minä tätä tullut täältä hakemaan. Tulin hakemaan keinoja päästä eroon tästä, ja minulle sanotaan, että sun nyt pitäisi olla sen kanssa.
Heti kun me huomataan jotain ahdistusta herättävää, me pelästytään sitä, ja lähdetään välttelemään sitä asiaa, joka sen aiheuttaa – tai ylipäätään tunnetta. Näin se provosoituu meissä, ja se antaa myös viestin meidän aivoille, että tätä pitääkin pelätä. Näin aivot joutuu koko ajan enemmän hälytystilaan, kun pelätään, että nyt se ahdistus taas tulee sieltä. Ja kun lähden sitä pakenemaan, se vaan yltyy ja tulee vielä pahemmaksi.”