Onko sinulle luontevaa kehaista, kuinka hyvin hoidit työprojektin tai miten hienon kakun leivoit? Jos omien saavutusten nostaminen valokeilaan ei tunnu hyvältä, et ole yksin. Suomessa itsensä kehuminen ja arvostaminen on perinteisesti nähty vastenmielisenä itserakkautena.
Suomalaiset tunnetaan vaatimattomuuden kulttuurista, jossa oman itsen kehuminen voi tuntua vaikealta tai väärältä. Moni meistä on oppinut jo lapsena, että itseään tulee mieluummin mollata ja omia saavutuksiaan väheksyä. Se voi johtaa siihen, että jatkamme itsemme vähättelyä ja kritisoimista koko elämämme.
Lämmintä, empaattista ja rakastavaa suhtautumista itseä kohtaan ei onneksi ole koskaan myöhäistä opetella, Auli Malimaa kirjoittaa uutuuskirjassaan Avaudu rakastamaan itseäsi (Bazar, 2024).
Entä jos oma kehu tuoksuisikin kukkasilta?
On monta hyvää syytä avautua rakastamaan itseään:
– Terve itsensä rakastaminen tuntuu siltä, että on hyvä, seesteinen ja tasapainoinen olo itsensä kanssa. Seisoo ikään kuin vakaalla pohjalla eikä tarvitse pelätä mitään. Pystyy katsomaan itseään ja muita lempeästi ja rakastavasti. Hyväksyy itsensä sellaisena kuin on – niin stressissä esiin tulevat haastavat piirteensä kuin myös oman hyvyytensä ja kaikki kauniit ominaisuutensa. Pelkäämme kuitenkin rakastaa itseämme, koska sekoitamme sen itserakkauteen, Auli sanoo.
Itserakkaudessa ei kuitenkaan ole rakkautta lainkaan.
– Itserakkaus eli egoismi nousee erillisyydestä, heikkoudesta ja hylkäämisen pelosta, joka saa yrittämään itsensä vahvistamista ja pyrkimystä olla parempi kuin muut. Rakastaminen – myös itsensä rakastaminen – sen sijaan perustuu aina yhteyteen. Kun rakastamme, tiedämme ja tunnemme olevamme yhtä niin oman ydinolemuksemme, muiden, luonnon kuin universuminkin kanssa, koska sama rakkaus virtaa energiana meissä kaikissa.
Rakkauden puutteesta kertoo, jos mielessään usein moittii, arvostelee, vähättelee ja epäilee itseään. Saatamme huomata juoksevamme erilaisten vaatimusten perässä, joita yritämme täyttää. Kun emme pysty täyttämään niitä, koemme syyllisyyden, huonommuuden ja häpeän tunteita. Tunnemme olomme yksinäisiksi ja erillisiksi – rakkaudettomiksi.
Miten elämä muuttuu, kun avautuu rakastamaan itseään?
– Kun avautuu itsessään olevalle rakkaudelle, voi löytää sisältään myös rauhan, seesteisyyden, armollisuuden ja hyväksyvyyden. Voimme silloin lempeästi ja rakastavasti hyväksyä myös mielemme melskeet. Katsomme itseämme kuin äiti tai isä rakastaen katsoo lastaan – aina hommat eivät ihan onnistu, mutta se ei vähennä rakkauden määrää.
Mitä itsensä rakastamiseen vaaditaan?
– Rakkaus ei vaadi koskaan mitään. Meidän ei tarvitse yrittää rakastaa itseämme tai yrittää muuttua rakkauden arvoisiksi. Rakkaus on jo meissä.
Jos esimerkiksi katsot jonkun rakkaan läheisesi valokuvaa tai seuraat pienen taaperon leikkejä tai lemmikkisi touhuja, sinut täyttää välittömästi lämpö ja rakkaus. Sinun ei tarvitse tehdä rakkautta tai yrittää rakastaa, vaan sinussa täysin automaattisesti virtaa rakkaus. Sama on itsemme kohdalla. Ainoa mitä itsensä rakastamiseen tarvitaan, on halukkuus avautua rakkaudelle ja halukkuus rakastaa itseään.
Sisällämme olevan rakkauden tunnistamista helpottavat hiljentymis- tai meditaatioharjoitteet. Kun mielemme melske häviää, voimme aistia sisällämme olevan rakkauden. Hiljentymällä päivittäin muistutamme itsellemme joka kerta olevamme rakkautta. Ilman tätä päivittäistä muistuttamista ja rakkaudesta tietoiseksi tulemista tempaudumme helposti mielen vaatimusten kehään. Meidän tulee virittää itsemme rakkauden taajuudelle aina uudestaan ja uudestaan. Mitä useammin sen teemme, sitä helpompaa siitä tulee.
Rakkautta voi nähdä ja tuntea kaikessa
Kun muistamme ja tiedostamme rakkauden, voimme antaa sille luvan virrata missä ja milloin vain. Voimme tuntea rakkauden esimerkiksi katsellessamme vesipisaroita lehdellä, tunnistaessamme omenan tuoksun tai vastatessamme tuntemattoman
vastaantulijan hymyyn.
Kun tunnistamme rakkauden sisällämme, täytymme rakkaudella myös itseämme kohtaan.