Totuin lapsena olemaan luonnossa. Pienenä kodin lähimetsä oli mukava ympäristö leikeille, eväsretkille ja tutkimusmatkoille. Hieman isompana kuljin yksin jo vähän pidemmälle metsään. Löysin mättäiden keskeltä oman turvapaikkani, jonne menin usein yksin oleskelemaan. Turvapaikka luonnossa tarkoitti minulle konkreettista paikkaa, jonne saatoin aina mennä sellaisena kuin olin, niiden tunteiden kanssa mitä oli. Kuljeskelin mättäältä toiselle ja annoin ajatusten kulkea. Toisinaan istuin puun juurelle ja katselin taivasta.
Elämämme eri vaiheissa kohtaamme väistämättä haastavia tilanteita ja tunteita. Monista eri syistä saatamme kokea stressiä, ahdistusta ja kuormitusta. Saatamme luoda itsellemme liikaa paineita tai ottaa paineita ympäristöstämme. Haluamme kuulua joukkoon, olla hyviä ihmisiä, toimia oikein. Ja kuitenkin olemme joskus myös epävarmoja ja vähän hukassa. Emme pysty täyttämään täydellisen ihmisen vaatimuksia –emme, koska olemme inhimillisiä ihmisiä.
Liian suurten odotusten ja paineiden alla luonto tarjoaa hengähdyspaikan. Luonnossa on tilaa kaikille tunteille, niillekin, joita emme uskalla ihmisten keskuudessa tuoda esiin. Luonnossa ei tarvitse olla mitään, ei saavuttaa tai saada aikaan. Luonnossa saa olla mitä on, kaikkine tunteineen ja ajatuksineen. Kuormineen ja murheineen, iloineen ja ihmetyksineen, kaikessa sotkuisuudessaan saa vain olla.
Kun opimme jo lapsena olemaan luonnossa ja koemme sen tärkeänä ja turvallisena paikkana, se voi säilyä sellaisena läpi elämän. Vaikeissa hetkissä elämän varrella voimme palata luonnon syliin ja antaa luonnon hoivata.
Nämä kolme Minun luontoseikkailuni -kirjasta poimittua tehtävää auttavat lasta (ja aikuista) pysähtymään luonnon sekä omien tunteiden ja tuntemusten äärelle. Itsensä äärelle pysähtyminen on taito, jonka oppimisesta lapsi hyötyy myöhemminkin elämässään. Ehkä näiden tehtävien myötä voisi luonnosta löytyä myös oma turvapaikka?
Puuystävä
Etsi puu, jota haluat halata. Kiedo käsivartesi puun ympärille. Puu pitää lempeästä kosketuksesta. Yltävätkö kätesi puun rungon ympäri?
Miltä puu tuntuu poskeasi vasten?
Miltä sinusta tuntuu, kun halaat puuta?
Jos haluat, voit kertoa puulle omia asioitasi, esimerkiksi mitä olet tänään tehnyt tai miltä sinusta nyt tuntuu. Voit palata puun luo niin usein kuin haluat, vaikka joka päivä! Puu on ystäväsi, joka odottaa sinua ja ilahtuu aina kun palaat sen luo.
Aurinkoinen paikka
Etsi paikka, johon paistaa aurinko. Käännä kasvosi kohti aurinko ja sulje hetkeksi silmäsi. Miltä aurinko tuntuu kasvoillasi? Lämmittääkö aurinko kehoasi?
Jos mielessäsi on ikävältä tuntuvia asioita, voit ajatella, että aurinko sulattaa ne vähän vähemmän ikäviksi. Ajattele, että aurinko säteilee lämpöä ja hyvää oloa koko kehoosi. Miltä sinusta tuntuu, kun olet hetken aikaa oleillut auringossa?
Voit piirtää paperille kuvan auringosta ja itsesi sen alle lämpöön. Miltä ilmeesi näyttää?
Hetki kalliolla
Kallio on mainio paikka pysähtyä ja jäädä hetkeksi katselemaan ympäristöä. Etsi mukava paikka kalliolta ja käy makaamaan siihen selällesi. Miltä kallio tuntuu allasi?
Koskettavatko kämmenesi kallion pintaa? Miltä se tuntuu?
Mitä näet, kun makaat kalliolla? Huomaatko pilviä? Näetkö puiden latvoja? Tuuleeko?
Sulje hetkeksi silmät. Mitä ääniä kuulet? Kuuletko lintujen laulua tai veden ääniä?
Miltä sinusta tuntuu makoilla kalliolla?
Lisää tehtäviä luontohetkiin löydät uutuuskirjastani Minun luontoseikkailuni.
