Psykologi Meg Arroll kertoo kolme esimerkkiä tilanteista ja elämänvaiheista, joista hänen kokemuksensa mukaan syntyy henkisiä kolhuja ja haavoja. Nämä henkiset haavat tai “pienet traumat”, joiksi Meg Arroll niitä nimittää, aiheuttavat pahaa oloa, kun ne kasaantuvat yhden ihmisen elämään tai toistuvat useampaan kertaan.
Kirjassaan Pienet traumat – Henkisten haavojen suuret vaikutukset (Bazar 2024) Arroll kertoo yleisimmistä elämämme kolhuista, jotka eivät sovi trauman määritelmään, mutta joilla voi olla suuri vaikutus psyykkiseen hyvinvointiimme. Tässä kolme Arrollin kirjasta poimittua tavallista kolhujen lähdettä, jotka koskettavat meitä kaikkia.
1. Lapsuus ja suhde vanhempiin
Kiintymyssuhteita on tutkittu paljon, ja tutkimuksissa on todettu, että huoltajan tapa reagoida vauvaan tai pikkulapseen määrittää heidän yleisen turvallisuuden tunteensa. Turvallinen kiintymyssuhde on yleinen perheissä, joissa huoltajat ovat johdonmukaisia ja herkkiä lasten reaktioille, kun taas välttelevä kiintymyssuhde muodostuu, jos vanhemmat ovat etäisiä tai poissaolevia. Me kaikki viemme omaksumamme kiintymyssuhdemallit omiin ihmissuhteisiimme aikuisina.
Toisinaan se on hyvä asia, toisinaan ei niinkään, sillä turvattomat kiintymyssuhdemallit voivat johtaa tilanteisiin, jotka eivät ole parhaita mahdollisia ja joista jää usein jotenkin surkea olo. Näin turvattoman kiintymyssuhteen aiheuttama pieni trauma voi myös siirtyä sukupolvesta toiseen.
Lisäksi huoltajilla voi itsellään olla useita pieniä traumoja, joita heillä ei ole ollut mahdollisuutta tutkia ja hoitaa. Tai käytännön arki voi johtaa siihen, että lapset tuntevat olonsa joskus yksinäiseksi. Monet lapset saattavat olla paljonkin yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Tässä tilanteessa ei ole mitään suurta traumaa, ja usein vanhempien on vain pakko tehdä töitä. Toisaalta lapsella ja hänen huoltajillaan voi olla hyvinkin erilaiset luonteet, eivätkä he oikein ymmärrä toisiaan. Tutkimusten mukaan vanhempien ja lasten luonteiden yhteensopimattomuus voi aiheuttaa pienen pieniä säröjä kiintymyssuhteeseen.
2. Koulu ja kaverisuhteet
Pienet traumat syntyvät pikemminkin hienovaraisista kohtaamisista kuin vakavista tilanteista, esimerkiksi kiusaamisesta. Avoin kiusaaminen on suuri lapsuusajan trauma, ja liian moni lapsi kärsii siitä, mutta monella muulla lapsella peitellympi ilkeyden kokeminen, ulkopuolisuuden tunne, nöyryytykset kaveriporukoissa, koulun kokeiden aiheuttama stressi ja paineet menestyä ympäristössä, jossa keskitytään paremmuusjärjestykseen eikä mielekkääseen oppimiseen, voivat aiheuttaa pienen trauman.
3. Muut tärkeät ihmissuhteet
Tapa, jolla itse kukin meistä rakastaa, eli kiintymyssuhdemalli, kehittyy lapsuudessa, mutta tarina ei pääty vanhempiin tai muuhun hoitajaan. Vaikka nämä ihmissuhteet usein sanelevat tunnesuhteitamme aikuisina, ne eivät ole kiveen kirjoitettuja. Vaikka olisi niin onnekas, että on luonut voimakkaat, turvalliset siteet varhaislapsuuden hoitajiinsa, voivat vaikeat ihmissuhteet silti aiheuttaa pienen trauman ja vääristää sisäistä kompassia.
Kaikki intiimit ihmissuhteet edellyttävät avautumista ja haavoittuvuudelle antautumista. Saamme kolhuja rakkauden tai romanttisen suhteen päättymisen aiheuttamasta tuskasta, mutta pieniä traumoja voi syntyä myös kanssakäymisessä ystävien, tuttavien tai työtovereiden kanssa. Vastaanotollani olen havainnut, että varsinkin naisten ystävyyssuhteet vaikuttavat emotionaaliseen terveyteen sekä myönteisesti että kielteisesti.
Miksi omiin haavoihin kannattaa tutustua?
Pykologi Meg Arroll toteaa, että lähes kaikilla on pienten traumojen piirteitä, kuten täydellisyyden tavoittelua ja vitkastelua, vaikeutta löytää ”sitä oikeaa”, turhautumista olemassaolon luonteeseen, unettomuutta, lohtusyömistä ja alakuloa. Ne ovat aika yleismaailmallisia pulmia elämässä, jonka ei ole tarkoituskaan sujua ongelmitta. Jokaisen kannattaisi opetella tunnistamaan omat haavansa ja kolhunsa, koska vain ymmärtämällä oman pienten traumojen ainutlaatuisen yhdistelmän ja sen vaikutuksen on mahdollista kääntää elämässä uusi sivu ja kirjoittaa itse oma tarinansa.
Omaan tunne-elämään ja mieleen vaikuttavien tekijöiden tiedostaminen auttaa muuttamaan aidosti uskomuksia, ajatusmalleja ja käyttäytymistä. Tämä auttaa elämään elämää, jossa on paljon vähemmän ahdistusta, itseluottamuksen puutetta ja lievän masennuksen oireita. Arroll kirjoittaa:
“Eräs asiakkaani sanoi minulle kerran: ”Saatan tuntea oloni masentuneeksi, mutta se ei tarkoita, että olen masentunut.” Juuri tästä pienessä traumassa on kyse. Tällaiseen yleiseen, synkkään sisäiseen kamppailuun, joka vie elämästä kaiken ilon, ei kuitenkaan ole tarjolla kovin paljon apua. Siksi jokaisen on itse työstettävä pieniä traumojaan ja päästävä niiden läpi elinvoimaisen psyykkisen immuunijärjestelmän turvin.”
Uutuuskirjassa Pienet traumat – Henkisten haavojen suuret vaikutukset (Bazar 2024) psykologi Meg Arroll kertoo, mitä henkiset haavat ovat, miten ne ilmenevät ja miten niitä voi itse hoitaa. Kirjan löydät TÄÄLTÄ.
