Kirjoitettuani jutun otsikon, mieleni valtasi absurdi olo. Kun aikaisemmat suhdekokemukset ovat olleet vaikeita, luottamuksen kokeminen uudessa tai olemassaolevassa suhteessa on kieltämättä suuri haaste ja melkoinen mysteeri. Luottamus kun ulottuu syvälle alitajuiselle tasolle. Vaikka periaatteessa kaikki näyttäisi olevan hyvin, piilossa kytevät pelot voivat elää omaa elämäänsä ja estää flown, jonka haluaisimme kokea.
Ja kumminkin, koska kysymys koskettaa meistä niin monia, en voi olla tarttumatta siihen ja tarkastelematta sitä parhaan kykyni mukaan. Sillä luottamuksen rakentaminen todella on mahdollista. Vaikeaa, mutta ylipäätään mahdollista.
Ja kaikki se, mikä on mahdollista, se on eräänlainen kutsu.
Luottamuskysymyksissä ihmisten välillä olen löytänyt kolme asiaa tai askelta, jotka tuntuvat kaikkein tärkeimmiltä:
1. Oikea seura
Aivan ensimmäisenä on tärkeä varmistaa, että seura on oikeanlaista. Luottamusta ei opetella arvaamattomien ihmisten kanssa. Jotkin ihmiset ovat kehityskelpoisia ja toiset eivät. Kuuntele intuitiotasi ja sitä, minkä näet. Pohjimmiltaan luottamattomuus on itsesuojelua eikä siitä kannata luopua heppoisin perustein.
Luota niihin, jotka tuntuvat luotettavilta. Anna itsesi heille. Älä toimi automaattisten hätäratkaisujen ohjaamana, vaan anna itsellesi aikaa kommunikoida aidosti. Hyväksy myös, mikäli havaitset, ettet tietyssä seurassa voi tehdä niin. Suo itsellesi päivittäin mietiskelyaikaa hahmottaaksesi tilannetta. Tarvittaessa hakeudu parempaan seuraan. Yksin on parempi olla kuin huonossa seurassa. (Mikäli jäät hetkellisesti ihan yksin, esim. poistuessasi lahkosta tai vaikeasta suhteesta niin tiesithän, että tarvittaessa on olemassa erilaisia auttavia puhelinnumeroita?)
2. Luota itseesi
Tämän kohdan olisi oikeasti tullut olla ykkösenä, mutta kun luottamuksessa on päällisin puolin kyseessä muut ihmiset, annoin heidän kiilata eteen. Kuitenkin tärkeintä, kaikkein merkityksillisintä, on opetella luottamaan omaan itseesi.
Kun opit luottamaan itseesi kuin vakaaseen kallioon, sisäinen turvantunteesi kasvaa. Tästä turvasta käsin sinun on yhä vaikeampi kiinnostua ihmisistä, jotka eivät säteile arvokkuutta ja arvostusta.
Kun olemme lapsia ja nuoria, on väistämätöntä, että olemme toisten ihmisten armoilla. On näistä toisista ihmisistä kiinni, välittävätkö he meille reilun vai epäreilun kokemuksen ns. elämän normaliteettina. Mikäli kokemus omasta vähäpätöisyydestä ja omien mielipiteiden huomioon ottamattomuudesta on vahva, tuo kokemus jää elämään. Joustamme rajoistamme liikaa, sillä luulemme että meidän täytyy. Se on ainut malli, jonka tunnemme. Haemme turvaa muista ihmisistä huomaamatta että itse jatkuvasti vavisutamme turvallisuuden kokemustamme uhraamalla rajojamme ja antamalla liikaa anteeksi. Tällainen kierre ei katkea itsestään, vaan se on purettava. Kuin vanha talo, jonka jokainen lauta tulee nähdä ja ymmärtää ennen pois heittämistä.
Itseen luottaminen on prosessi. Se sisältää tietoiseksi tulemista siitä, miten tapaat toimia ja ajatella ja sen kaiken korvaamista paremmilla, luotettavammilla vaihtoehdoilla.
Kun ymmärrämme ja todella uskomme, että meillä on oikeus…
- Koskemattomuuteen
- Tasa-arvoon
- Vetäytymiseen
- Kuulluksi tulemiseen
- Mielipiteisiin
- Sopimusten pitämiseen
- Jne.
…ja vahdimme niiden toteutumista parhaamme mukaan, saamme elää lempeän turvattua kokemusta siitä huolimatta, ettemme voi koskaan tietää tarkalleen, mitä toiset ihmiset huomenna keksivät. Meidän on muututtava maailman luotettavimmaksi ihmiseksi itsellemme, suoranaiseksi isähahmoksi. Sillä vaarallisinta ei ole epäluotettava toinen ihminen, vaan sinä itse, joka voit päästää hänet sisään yhä uudestaan omaan elämääsi, ja mahdollisesti myös muiden.
3. Heittäytyminen
Onko vierelläsi nyt siis oikea ihminen, sellainen, johon haluat opetella luottamaan? Oletko tehnyt työtä osoittaaksesi itsellesi ihmisen, joka seisoo aina takanasi, tilanteessa kuin tilanteessa? (Jos se ei vielä tullut selväksi, se olet tietenkin sinä itse!)
Kolmas ja viimeinen askel on kenties vaikein, mutta myös antoisin:
Kun tunnet orastavaa halua voida jälleen luottaa. Niin silloin luota. Ota uskonloikkia. Usko näkymättömään. Anna mahdollisuus. Sinä itse tiedät, kun vastaan tulee tilanne, jossa voit antaa rakkauden lävistää suojakilpesi. Sen, jonka rakensit suojellaksesi itseäsi, mutta jonka läpi sitten mikään hyväkään ei oikein enää tunnu. Kukaan ei voi tietää lopputulosta, ja kaikki me joudumme elämään epävarmuusalueillamme aika ajoin. Kun jokin tuntuu tärkeältä, älä ohita sitä, vaan anna sille mahdollisuus.
Vaiheen 1 ja 2 kuntoon laittamisessa voi mennä – ja usein meneekin – vuosikausia. Kumminkin on aika varmaa, että myös vaihe 3 saapuu vielä joskus elämääsi. Tavalla tai toisella. Silloin on sen aika. Ei se tosin pakko ole, vain mahdollisuus. Se on kuin valinnainen kurssi, jonka suorittamisesta saattaisit olla kaikkein onnellisin, vaikka läpi pääsee ilmankin. Sinun on valittava, otettava tai jätettävä. Ymmärtäen, ettei kukaan voi taata lopputulosta.
Ja silti ymmärtäen, että nyt kun sinä suojelet itseäsi, vahdit rajojasi ja olet valmis elämään ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa, kenties mitään pahaa ei voikaan tapahtua. Silloinkaan, vaikka joku yrittäisi rikkoa rajojasi. Et suostu siihen enää. Ja mikä mielenkiintoisinta, kenties se joku ihminen, joka ei halua rikkoa rajojasi voi vihdoin tulla elämääsi. Kuin yllättävä raikas kevättuulahdus.
Sydän auki, luottamuksella,
Riikka
Minusta ja tarjoamistani palveluista voit lukea lisää tästä tai alta.
