Muistamme usein helpommin muiden meitä kohtaan tekemät loukkaukset kuin sen, miten itse olemme toisia loukanneet. Yleisesti ottaen on myös huomattu, että kun ihmisiä pyydetään muistelemaan vanhoja asioita, niin arkipäiväiset positiiviset teot unohtuvat helpommin. Muistamme yleisesti ottaen menneestä ikävät asiat helpommin, kuten loukkaukset meitä kohtaan. Puhutaanpa vähän loukkaantumisesta sekä siitä, mikä muutos omassa ajattelussa voi vapauttaa meitä turhasta loukkaantumisen tunteen kahleesta. Jatkuva loukkaantuminen voi olla kuluttavaa.
Loukkaantumisen tunne sekä haastava vuorovaikutus ja riidat liittyvät usein vahvasti toisiinsa. Tutkijat ja lääkärit pitävät loukkaantumista tunteena, joka syntyy vasteena henkiseen vammaan. Loukkaantumista on usein vaikea eristää tai hallita ja siihen liittyy yleensä myös muita tunteita. Loukkaantuminen voidaan kokea joko lievänä tai voimakkaana ja mikä mielenkiintoista: toinen pyrkii piilottamaan loukkaantumisen, kun toinen taas mässäilee mielellään muiden seurassa asialla. Vuosien mittaan saatat kuulla saman ihmisen kertovan mennyttä tarinaa yhä uudelleen ja uudellaan. Samalla tarina myös yleensä kerta kerralta paisuu aina hiukan uuteen muotoon. Näin toimii ihmisen muisti eli mikä lopulta olikaan totta?
Muistamme usein helpommin muiden meitä kohtaan tekemät loukkaukset kuin sen, miten itse olemme toisia loukanneet.
Keskeistä loukkaantumisen suhteen on myös se, että onko loukkaus toteutettu tahallisesti vai vahingossa. Tutkimuksissa on huomattu, että tahallinen loukkaus koetaan voimakkaammin ja se aiheuttaa enemmän vahinkoa ihmissuhteissa kuin tahaton loukkaus. Useinhan käy myös juuri niin, että ihminen ei huomaa edes loukanneensa ja toinen loukkaantuu. Jokainen meistä on varmasti ollut myös tilanteessa, missä suu on tullut avattua liian nopeasti ja vasta sanotun jälkeen tajuamme loukanneemme toista. Tätä seuraa usein yritys paikata tilanne.
Jos loukkaaminen on toistuvaa, voi ihminen tämä johdosta alkaa kovettaa itseään. Näissä tapauksissa ikävään tilanteeseen alkaa tottua ja on huomattu, että edes tahalliset luokkaukset eivät tunnu enää niin pahalta. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa pitkään kestänyt parisuhde, missä puolin ja toisin tapahtuvaan piikittelyyn on vuosien mittaan alkanut tottua. Me tiedämme mitä sammakolle tapahtuu, kun se laitetaan kylmään veteen ja alkaa keittäminen. Ihmisillä on taipumus turtua loukkaaville tunteille.
Tutkimuksissa on huomattu, että tahallinen loukkaus koetaan voimakkaammin ja se aiheuttaa enemmän vahinkoa ihmissuhteissa kuin tahaton loukkaus.
Keskenään läheiset ihmiset ovat usein taitavampia loukkaamaan toisiaan, koska heillä on laaja tuntemus toisesta henkilöstä. On opittu tuntemaan toista sen verran hyvin, että tiedetään ”mihin kylkiluun väliin” sanan säilä uppoaa kivuliaimmin. On tosin myös huomattu, että suhteen laatu vaikuttaa siihen, että miten loukkaukset koetaan. Esimerkiksi ihmiset, jotka ovat erittäin tyytyväisiä romanttiseen suhteeseen arvioivat kumppanin negatiivisen käyttäytymisen vähemmän negatiivisena kuin ne, jotka ovat tyytymättömiä suhteeseensa.
Loukkaaminen ja loukkaantuminen ei kuitenkaan vaadi erityistä läheisyyttä. Täysin tuntematonkin voi onnistua halutessaan loukkaamaan pahasti. Ja tähän väliin myös muistuttaisin, että parhaimmillaan anteeksipyyntö usein sammuttaa loukkaantumisen tunteen liekit.
Mikä sitten ratkaisuksi, jos oma jatkuva asioille loukkaantuminen on alkanut tuntua taakalta? Yhtä varmasti kun meitä on loukattu, olemme itse loukanneet monia. Ja tämän hyväksyminen voi olla vaikeaa. Meissä kaikissa on se pimeämpi puoli ja tämän hyväksyminen tekee siitä puolesta vähemmän hallitsematonta. Se kuuluu ihmisyyteen ja on osa meitä, halusimmepa tai emme. Toki on sitten eri asia, että kuinka käytämme tuota puolta itsestämme suhteessa muihin ihmisiin. Jos ja kun loukkaamme, niin tapahtuuko se tahallaan vai vahingossa?
Yhtä varmasti kun meitä on loukattu, olemme itse loukanneet monia. Ja tämän hyväksyminen voi olla vaikeaa.
Kukaan meistä ei ole täydellinen ja vuosien mittaan unohdamme myös helposti omat ikävät tekomme. Voi olla kovinkin kivuliasta, jos joku tulee niistä muistuttelemaan: ”sinäkin silloin parikytvuotta sitten teit niin ja näin”. Auts! Hävettää ja tekee mieli kieltää, mutta tässä piilee samalla myös mahdollisuus armoon. Kun tulemme tietoiseksi omasta epätäydellisyydestä, voimme olla armeliaampia itselle ja sitä kautta muiden loukkaavia tekoja kohtaan.
Parhaimmillaan tämä muutos omassa ajattelussa voi vapauttaa energiaa muuhun käyttöön, kun jatkuva katkeruus paljosta loukkaantumisesta ei kuluta virtaa. Voimme huomata, että se mistä olemme loukkaantuneet toiselle, niin olemme itse toimineet jotakin toista kohtaan juuri samalla tavalla muussa yhteydessä. Tuo tuolla petti minun luottamuksen, mutta itse tein aivan samoin toiselle ystävälle. Ja anteeksihan voi toki pyytää vuosienkin päästä.
Tähän lainaukseen kiteytyy paljon. Kyseessä Tapani Tullan Runoja rakkauden ripulista: ”Elämä alkaa kun huomaa, ettei meistä kukaan ole toista parempi, vaan enemmän tai vähemmän paska kuin joku toinen.”
Tutustus Kristiina Komulaisen ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.
