Kamala luonnon kettuhan sen sanoo oivallisesti! Olemme ehkä tottuneet siihen, että asioita opetellaan niin, että hankitaan tietoa. On paljon älykkäitä ja oppineita ihmisiä, jotka opiskelevat paljon tietoa kirjoista, joista seuraa arvosanoja ja tutkintoja. Ne ovat meille muille todisteita siitä, että ihminen osaa ja ymmärtää asioita.
Tunnetaitojen opettelu on toisenlaista. Voimme lukea teoriaa tunteista ja tulla tietoiseksi siitä, miten tunteet toimivat, mutta emme voi tietää kaikkein olennaisinta tunteita, jos emme uskalla tuntea:
1) hyväksy tunne sellaisenaan,
2) anna tunteen olla – älä yritä tehdä sille mitään äläkä yritä funtsia sitä puhki,
3) hengittele tunteen kanssa (vaikka se olisi kipeäkin) ja
4) anna tunteen mennä ajallaan.
Tunteet ovat nimittäin liikkuvaisia: ne tulevat ja menevät, jos emme esimerkiksi ajatusten tai toiminnan avulla ala uskoa tunteiden muodostamia tarinoita ja ala reagoida niihin. Joskus tunteiden analysointi voi johtaa siihen, että tunnetaidot eivät kehity: Yritämme ratkoa tunnetta kuin ristisanatehtävää tai tutkimusaineistoa. Sitten tunne jää tuntematta ja kokematta, eli ohitamme tunnekokemuksen älyllisellä neppailulla.
Kun uskallamme pysähtyä tuntemaan tunnetta, opimme myös tunteista ja tunnereaktioistamme paljon. Eli opimme tuntemaan itseämme. Samalla opimme suhtautumaan tunteisiin siten, että emme pyri niistä eroon, emme häpeä niitä tai emme pelkää niitä. Yksinkertaisimmillaanhan tunteen tehtävä on on elävöittää havaintojamme niin, että motivoidumme toimimaan tilanteessa tilanteen vaatimalla tavalla. Tunteet ovat esimerkiksi suojelleet meitä, jotta pysyisimme hengissä. Toisaalta jotkut tunteet vievät kohti muita ihmisiä, jotta ihmislaji jatkuu.
Kun alamme ymmärtää, millaisia tunteita, meissä syntyy ja millaisen elävöittämiskokemuksen ja tulkinnan se saavat meissä aikaan, emme ole enää niin tunteiden vietävissä ja ohjailtavissa – emme pelkästään reagoi tunteisiin ajatuksissa ja toiminnassa. Tunnetaidot parantavat ihmissuhteitamme, kun suusta ei tule aina suoraan elävöittämishuurun luomaa tulkintatomua vaan esimerkiksi havaintoihin pohjautuvaa jäsenneltyä puhetta, esim. “huomaan, että minua suututtaa nyt” tai “huomaan, että koit tilanteen epäreiluna”.
Tunnetaidot vaativat siis havainnoinnin harjoittelua siitä, mitä omassa sisäisessä maailmassa tapahtuu. Kun huomaa jonkin tunteen, joka tekisi mieli tuutata maailmalle, voi todeta ensin “ahaa, tällaistakin”. Sitten voi koittaa antaa tunteelle nimen: onko se kiukku tai ehkä epävarmuus tai ehkä molemmat? Siinä kohtaa aivoissa tunnereaktio on laantunut ja on mahdollista ajatella muutoinkin kuin tunteiden värittämiä ajatuksia.
Kamala luonnon kettu, majava ja muut eläimet auttavat KOKEMAAN tunteita – ja noh, ehkä myös sen jälkeen ymmärtämään niitä. Tutustu Tunnetaitokortit lapsille -korttipakkaan, jos haluat opettaa lapselle mielen taitoja ja tunteiden käsittelyä. Näiden korttien avulla aikuinenkin pääsee pohtimaan tunteita hauskalla tavalla!
