Vielä alkuun selkeytykseksi: emotionaalisesti etäinen ei tarkoita pahaa, huonoa eikä tähän sanaan ei liity mitään tuomintaa.
Kukaan ihminen ei ole joka ikinen hetki kontaktissa tunteisiinsa ja meillä kuuluukin olla erilaisia defenssejä. Joskus emotionaalinen etäisyys on ikäänkuin ”olotilallista” – eli lähes jatkuvaa. Tällöin ihminen ei juurikaan ilmennä tai ehkä edes tunnista haavoittuvaisempia tunteita, kuten häpeää, hylätyksitulon pelkoa vaan toimii usein ”ikäänkuin ei tuntuisi miltään”. Emotionaalinen etäisyys kehittyy suojamekanismiksi usein jo lapsuuden kodissa, jos ”heikkoutta” taikka tarvitsevuutta ei ole saanut ilmentää ja on jatkuvasti korostettu yksin selviämistä ja pärjäämistä.
Läheisriippuvuuteen taipuvainen usein rakastuu emotionaalisesti etäisiin ihmisiin ja uskoo, että “minä voin saada toisen avautumaan”. Ja se ei sitten kuitenkaan usein ihan niin mene. Itseasiassa läheisriippuvuuteen taipuvainen on myös monesti jollain tavalla emotionaalisesti etäinen ITSELLEEN. Voi olla vaikea tunnistaa OMIA tunteita, tarpeita ja rajoja, koska on niiiiiiiiiin keskittynyt siihen toiseen, ja siihen miten häneltä saisi rakkautta ja turvaa. Todella ymmärrettävää, ja täällä huutelee siis ihan oma kantapää, ei mikään norsunluutorni viisaus.
Niin järjetöntä kun se onkin (siis sillä järjellä ajateltuna..) niin ristiriitaiseen viestintään ja epäselkeyteen (esim. sitoutumisen suhteen) voi jäädä koukkuun, tiedostamattaan. Varsinkin, jos olemme jo lapsuuden kodissa kasvaneet emotionaalisesti etäisessä ja ristiriitaisessa tunneilmastossa. Sille on hyvä toleranssi ja se on tuttua. Jatkuva pieni varpaillaan olo. Jos aikuisuudessa huomaa toistavansa kaavaa, jossa rakastuu emotionaalisesti etäisiin ihmisiin ja on ”aina se joka haluaa enemmän yhteyttä”, on mahdollista että tämä on se alitajuinen rakkauden malli, minkä omaksuit.
”Rakkaus on sitä että, aina kaipaan toista enemmän”.
Epäselkeys ja ristiriitainen viestintä herättää usein itseasiassa turvattomuutta, jonka saatamme sotkea intohimoon. Että nämä pehoset vatsassa on vaan elämää suurempaa rakkautta, mutta mun pitää vaan saada tuo toinen tajuamaan se! Ei tarvitse. Rakkautta ei tarvitse jahdata, toista ei tarvitse saada näkemään sinun arvoasi. Sinä olet jo arvokas.
Jos huomaat elämässäsi toistuneen kaavan, jossa rakastut emotionaalisesti etäisiin ihmisiin, janoten aina enemmän, voi olla melkoinen ”maapallo onkin pyöreä” juttu tajuta että selkeys on hemmetin vetovoimaista ja kiinnostavaa.
