Nuorempana usein valittelin, kun muut eivät oikeasti nähneet tai ymmärtäneet minua. Kunnes eräänä päivänä oivalsin, etten uskaltanut tai suostunut avaamaan itseäni muille nähtäväksi. Kun minulta kysyttiin kuulumisiani, käänsin kysymyksen aina nopeasti toisinpäin: Mitäpä minulle, entä sinulle?
Pelkäsin alitajuisesti sisältäni paljastuvan jotain kipeää, joten parempi oli pitää vain pärjäävyyteni ja positiivisuuteni kulisseista kiinni. Tunnistettuani toimintatapani olen onneksi voinut siitä vapautua ja opetella aitoa avoimuutta ja läheisyyttä.
Läheisyys on hyvin monimuotoista ja sitä voi kokea monissa eri yhteyksissä. Se voi olla hyvin erilaista myös eri ihmisille tai itselle erilaisissa tilanteissa tai eri ihmisten kanssa. Pohdipa hetki:
- Mitä läheisyys on sinulle?
- Minkälaisissa tilanteissa koet läheisyyttä?
- Mitä kaipaat, kun kaipaat läheisyyttä?
Syvimmillään läheisyydessä toteutuu avoimuus, joka on läsnä olevaa, rehellistä ja autenttista kohtaamista. Jotta voi tuntea läheisyyttä, on kuitenkin uskaltauduttava olemaan läsnä aitona itsenä ja annettava hyväksynnän, lempeyden ja rakkauden virrata. Kun antaudumme läheisyydelle, meidät täyttää miellyttävä lämmön ja rakkauden tunne.
Mutta jos sydämeni on kiinni kuin simpukka, en voi kokea läheisyyttä, vaikka sitä kuinka minulle tarjottaisiin.
Ilman sydämen avoimuutta ei ole läheisyyttä, lämpöä ja tunneyhteyttä.
Vaikka läheisyyden kaipuussa nimenomaan kaipaamme minuutemme näkyväksi tulemista, ristiriitaisesti odotamme, että meidän tulisi ensin tuntea läheisyyttä ja vasta sitten uskaltaisimme avata itsemme näkyviin, olla avoimia. Pelkäämme antautua läheisyyteen, sillä ego-mielemme tulkitsee avoimuuden haavoittuvuudeksi.
Läheisyyden pelko on hylätyksi tulemisen pelkoa
Haavoittuvuuden pelon takana on ikiaikainen pelko hylätyksi tulemisesta. Jokainen meistä on kokenut jo syntyessään ensimmäisen hylkäämisen, äidistä eroon joutumisen, minkä jälkeen pienempiä ja suurempia hylkäämisen kokemuksia on kertynyt kaikille. Tiedämme siis torjutuksi tai hylätyksi tulemisen tekevän armottoman kipeää, minkä vuoksi pelkäämme valtavasti avoimuuteen ja läheisyyteen antautumista.
Valitettavasti hylkäämisen pelossamme sisäiset mittarimme ovat hyvin herkkiä läheisyyden puutteelle ja kaikelle sille, mitä vailla olemme.
Rakentaessamme suojamuurin sydämemme ympärille koemme olevamme yksinäisiä ja erillään muista.
Jäädessämme odottamaan ulkopuoleltamme tulevaa läheisyyttä ja rakkautta, yksinäisyys ja rakkaudettomuus sisällämme vain kasvaa ja suurenee.
Läheisyyden ja rakkaudellisen yhteyden ehtona kuitenkin on, että meidän on koettava olomme turvalliseksi. Kun toisen taholta ei ole mitään pelättävää, voimme olla toistemme kanssa yhdessä rennosti ilman suojautumista.
Turvallisessa läheisyydessä pystymme luopumaan naamioistamme ja rooleistamme ja avaamme sisimpämme toisen nähtäväksi.
Näen kipujesi, haavojesi ja rosojesi taakse sinun eheytesi, hyvyytesi ja kauneutesi, ja samalla lailla lempeästi ja hyväksyvästi sinä näet minut.
Koemme yhteisen ihmisyytemme ja ymmärrämme, että kaikesta erilaisuudestamme huolimatta syvällä sisimmässämme olemme ihmisinä samanlaisia.
Yhteinen ihmisyys luo turvaa
Jokaisella ihmisellä on sisällään sama hylätyksi tulemisen pelko sekä toivo tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Kun muistamme tämän, meidän on helppo lähestyä muita myönteisin ja myötätuntoisin ajatuksin, sillä kukaan meistä ei halua kärsiä ja jokainen ihminen haluaa olla onnellinen, kuten Dalai Lama sanoo.
Kun katsomme kanssaihmisemme pinnan läpi ja löydämme sieltä yhteisen ihmisyytemme, oma epävarmuutemme haihtuu pois ja arvostava avoimuus tuntuu luonnolliselta tavalta olla läsnä.
Sisällämme virtaava rakkaus
Läheisyys tuo meidät lähemmäs omaa sydäntämme ja sisintämme, yhteyteen todellisen minuutemme kanssa. Kun löytää yhteyden sisimmässään aina virtaavaan rakkauteen, voi kohdata muut avoimin sydämin.
Kirjassaan Loveability Robert Holden sanoo, että kykysi rakastaa itseäsi vaikuttaa siihen, miten paljon sallit muiden rakastaa itseäsi. Suhde itseesi ja sen laatu määrittelee, minkälaisia ovat suhteesi kaikkiin muihin ihmisiin. Vaikka välillä väsyneinä ja stressaantuneina emme ole yhteydessä todelliseen minuuteemme emmekä rakkauteemme, se ei kuitenkaan koskaan katoa.
Kun tunnistamme pohjimmiltamme olevamme rakkautta, voimme lämmöllä ja myötätunnolla suhtautua toiseen, jos avoimuuteemme ei vastata tai se tulee torjutuksi. Sillä tiedämme hänen vain olevan ego-minänsä vallassa kaikkine stresseineen ja kärsimyksineen ja unohtaneen yhteytensä itseensä ja rakkaudellisuuteensa.
Kun tietää pohjimmiltaan olevansa rakkautta, torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoa ei enää ole. Silloin voi antaa itselleen mahdollisuuden ottaa vastaan toisen tarjoama lämpö ja rakkaudellisuus, koska myös hän on pohjimmiltaan rakkautta.
Teksti on koottu lainauksista kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen, johon voit tutustua Hidasta elämää -puodissa.
Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.
