Veikkaan, että sinulta on joskus arkisessa yhteydessä kysytty henkilökohtaisia asioita, joihin et halua vastata. Tai kenties itse et hallitse uteliasuuttasi ja kyselet asioita, mihin toinen vastaa vaivautuneesti. Olipa ihminen miten sivistynyt tahansa, uteliaisuus ja juoruilu ovat luontaisia asioita ihmislajille. Tästä huolimatta ihmisen olisi hyvä osata hallita omaa tiedonjanoaan ihan jo sen takia, ettei itsekkyys asiassa aja toisen tunteiden edelle. Toki kyse on aina myös vastaajan omien rajojen asettamisesta, mutta myös kysyjän olisi tervettä ottaa vastuuta tilanteesta.
Erään teorian mukaan ihmisen tiedonjanon ja juoruilun takana on alkukantainen keino selvitä. Tiedon välittämisen kautta on esimerkiksi pystytty selvittämään, että kehen voi luottaa ja tätä kautta myös kieli on aikanaan kehittynyt. Edelleen tänä päivänä juoruilu on inhimillistä ja se myös syventää suhteita. Myös omien yksityisten asioiden paljastaminen vahvistaa yhteyttä ja antaa esimerkiksi mahdollisuuden antaa lohtua.
Mitä innokkaammin ihmiset ottavat luottamushenkilön roolin, sitä vähemmän he hallitsevat kuulemaansa.
Mutta milloin on kohteliasta kysyä toiselta henkilökohtaisia asioita, joita hän itse ei nosta esille? Miten parisuhteessa menee? No, joko uusi kumppani on löytynyt? Mites, onko raskauden suhteen tärpännyt? Olisin tämän tyylisten kysymysten kanssa hyvin tarkkana. Miksi kysyn näistä toiselle mahdollisesti herkistä aiheista? Harvemmin kyseessä on mikä muun, kuin oma itsekäs tiedonjano, mihin liittyy usein myös tarve hakea omaa turvan tunnetta lokeroimalla selkeämmin ympärillä olevia yksilöitä. Ja tuo tiettyihin kysymyksiin ajava tiedonjano satuttaa hyvin mahdollisesti toisen ihmisen tunteita.
Pidän itse nyrkkisääntönä sitä, että en nosta vuorovaikutuksessa käsiteltäväksi henkilökohtaisia asioita, joita ihminen itse ei luontaisesti tuo esille. ”Mitä kuuluu” on mitä loistavin avoin kysymys, minkä jälkeen keskustelu lähtee soljumaan niissä raameissa, missä toinen on valmis avaamaan omaa yksityisyyttään.
Pidän nyrkkisääntönä sitä, että en nosta vuorovaikutuksessa käsiteltäväksi henkilökohtaisia asioita, joita ihminen itse ei luontaisesti tuo esille.
Toinen loistava nyrkkisääntö tai ajatus tähän liittyen löytyy Yksityisyyden hallinnan teoriasta (Communication privacy management theory / CPM): Mitä innokkaammin ihmiset ottavat luottamushenkilön roolin, sitä vähemmän he hallitsevat kuulemaansa. Mutkat suoriksi: Mitä uteliaampi, sitä epäluotettavampi.
Toki osa kovista juoruilijoista sekä ammattilaisista käyttää tätä myös tiedon hankinnan keinona. Näennäinen kiinnostuksen puute saa toisen avautumaan. Tai toisinaan niin, että janoinen jakaa jonkun tiedon itsestään, jotta saisi toisen myös avautumaan. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että et ole tilivelvollinen kertomaan omia asioistasi vastapalveluksena. Tiedon jakaminen luo yhteyttä, mutta jos et kaipaa kiinnittymistä juuri tähän ihmiseen, niin pitäisin henkilökohtaiset asiat itsellä.
Uteliaisuus vuorovaikutuksessa ei saisi voittaa hyviä käytöstapoja.
Lähtökohtaisesti ihmiset uskovat omistavansa ja heillä on oikeus hallita yksityisiä tietojaan. Kun muille kerrotaan tai he löytävät henkilön yksityisiä tietoja, heistä tulee näiden tietojen yhteisomistajia. Tämä tapahtuu kuulijalle vapaaehtoisesti tai vastahakoisesti. On myös tilanteita, missä ihmiset joutuvat ottamaan toisista sellaista tietoa vastaan, mitä eivät haluaisi kuulla. Näin tapahtuu esimerkiksi taksikuskin työssä. On myös ammatteja, missä joutuu tahtomattaan kaivelemaan toisten henkilökohtaisia tietoja, kuten lääkäri tekee. Kysyjän energia ei näissä tilanteissa ole utelias, vaan mukana on halu auttaa.
Mitä juoruiluun tulee: Kaikki toisen asioiden eteenpäin kertominen ei tapahdu välttämättä tahallisesti, joskus kyse on myös huolimattomuudesta. Tämän takia olisin myös erityisen tarkka, että mitä muiden kertomia yksityisiä asioita jaan toisille. Lähtökohtaisesti ilman lupaa tai tervettä syytä en mitään. Kun kalan päästää ulos katiskasta, on sitä vaikea saada enää sinne takaisin.
Tämän suorempaan tätä en voi sanoa: älä loukkaa toisen rajoja ja tunteita tiedonjanosi takia. Uteliaisuus vuorovaikutuksessa ei saisi voittaa hyviä käytöstapoja.
Uteliaisuus ja juoruilu johtavat toisinaan riitoihin. Teimme tällaisia tilanteita varten Riidan ratkaisu -kortit yhdessä vankilapastori Jukka Vänskän kanssa. Kortit voi tilata täältä.
