Olen työssäni kohdannut niin monta muistutusta siitä, että yhteiskunnassamme viljellään vahingollisia uskomuksia, jotka vaikuttavat miehiin sekä parisuhteisiin. Toivoisin, että ymmärtäisimme suomalaisen miehen olevan hyvin herkkä. Mies puhuu tunteistaan, kun hänellä on tila puheelle ja hän kokee tulevansa kuulluksi. Kun hän kokee turvaa, hän uskaltaa avata herkkyyttään, haavoittuvaisuutaan, itkeä, olla avuton, tarvita toista. Miehellä on myös halu sitoutua, liittyä ja hänkin kokee seksuaalista haluttomuutta.
Menneisyys vaikuttaa vahvasti meihin yhä
Miesten harteilla on vahvasti vain parin sukupolven päässä oleva sotatrauma. Ei ole ollut miehiä kotona vaan on ollut syvästi traumatisoituneita pieniä lapsia näennäisen miehen roolissa rintamalta palanneena. Sen sukupolven kasvattamat lapset ovat kasvattaneet tämän sukupolven aikuisia miehiä. Nämä miehet kasvattavat nyt yhteiskuntamme nuorisoamme ja pieniä lapsia. Ei ole yhtään ihme, kun moni kipuilee sen kanssa kelpaanko miehenä tähän suhteeseen, tähän yhteiskuntaan.
Olenko riittävä miehenä, minuna?
Herkkyys, haavoittuvuus ovat ihmisyyttä ja vahvuutta
Maskuliinisuus ei voi kehittyä jos feminiinisyys ei saa olla näkyvä. Kun miehellä ei ole tilaa olla tarvitseva, ei saa itkeä, koska miehet eivät itke tai pienistä kolhuista kehossa ei saa valittaa, silloin esiin astuu häpeän kyllästämä kovuus. Muurit, jotka tekevät sielun kovin yksinäiseksi. Kova maskuliinisuus voi ottaa vallan ja silloin uskomusta aletaan elää todeksi. En puhu. En pussaa. Panen vain. Tätä uskomusta tai toimintamallia emme halua vahvistaa.
Yhteiskunnassamme on pitkään ollut vallalla ajatus, että kovuus, suorittaminen, yksinpärjääminen, tunteettomuus, turhista valittamattomuus ja puhumattomuus ovat olleet hyveitä. Sodan jälkeen nämä ovat olleet ajan pakottamia, mutta nyt niiden on aika väistyä. Nyt niille on luotava tila väistyä.
Tunnemaailman koko laajuus
Mies tuntee voimakkaasti muitakin tunteita kuin vain ok olo ja vitutus. Koulumaailma, yritysmaailma ja ihmissuhdemaailma kaipaa miehen herkkyyden tunnistamista, luvan antoa, tilaa olla aito. Aitous tulee siitä, että on totta ja on yhteys itseen. Totuus ei ole rakennettuja muureja vaan yhteyttä.
Mies kaipaa vahvasti yhteyttä. Välillä puheessa vilahtelee mieheen liitetyt kummalliset ilmaisut: tunnevammainen-äijämäinen- puhumaton. Nämä ovat uskomuksia vahvistavia ja kun lähes kaikki miehet ovat jotain muuta, niin yritä siinä olla aito oma itsesi.
Mieskin itkee. Terapiavastaanotollani käy monia miehiä. He itkevät surusta, ilosta, rakkaudesta, vihasta, syyllisyydestä, myötätunnosta. heidän kehonsa on täynnä tunteita. Aina niille ei löydy oikeita sanoja, mutta miehet oppivat helposti sanoittamaan niitä. Heillä on usein paljon asiaa ja tuntevat syvästi.
Mies puhuu ja pussaa sekä kaipaa hellyyttä
Miehet kaipaavat yhteyttä aivan kuten me kaikki. Seksissäkin he kaipaavat yhteyttä. Miehen halu reagoi vahvasti yhteydettömyyteen. Ei kaikkia miehiä haluta koko ajan tai seksi pyöri kaiken aikaa mielessä. Miehellekin on tärkeää kosketus, kohtaaminen. Epävarmuus omasta kehosta, kyvykkyydestä ja taidoista koskettaa monia.
Miehet ovat hyviä vanhempia. He hoitavat lapsia usein mielellään. heidän vanhemmuutensa saa kukoistaa, kun he saavat toteuttaa sitä omannäköisesti, ilman sääntöjä ja kontrollia ulkopuolelta. He kokevat pelkoa, turvattomuutta. He pelkäävät tulevansa hylätyiksi, arvostelluiksi. He ovat haavoittuvaisia ja heihinkin sattuu.
Monen sielussa jäytää häpeä. Olen vääränlainen. Olen riittämätön. Olen syyllinen kaikkeen. En ole oikea mies. En ole sellainen mies, jollainen miehen kuuluu olla.
Voiko kysymykseen mikä on se mies jollainen kuuluu olla edes vastata, kun kysymys on syvimmiltään ihmisyydestä?
Miehen syvin olemus
Voisimmeko vahvistaa uskomuksia joiden kautta kaikki me olemme ihmisiä, jotka saavat tuntea, olla hukassa, avuttomia? Että mieskin saisi itkeä, olla vihainen, asettaa rajat, olla haluton tai haluava, pieni, iso, karvainen, karvaton. Kaiken keskiössä olisi yhteys toisiimme haavoittuvuutemme kautta. Voisimmeko vahvistaa uskomusta, että mieskin puhuu ja pussaa sekä tuntee kokiessaan turvaa?
Kaikki me olemme syvimmiltämme samaa tarvetta sukupuolista riippumatta. Kaipaamme tulla kohtaduiksi, olla turvassa, kuultuja ja nähtyjä itsenämme. Ihmisyys on siis syvin olemuksemme.
