Kirjoittaja on Susanna Syld, erityistason seksuaaliterapeutti ja elämyshakuinen nautinnon tutkimusmatkailija. Hän kohtaa ihmisiä niin terapeuttina, kirjoittajana kuin kouluttajanakin. Susanna on herkkä kapinallinen ja ihmissuhteet ovat hänen intohimonsa.
Halujen eriparisuudesta on tullut suhteissa suuri kysymys. Kun pääsemme määristä eteenpäin, tulee vastaan seksin laatu. Seksin sisältö on joko molemmille toimivaa tai sitten kumppani nauttii seksissä ihan jostain muusta, kuin mistä sinä haluaisit. Valtaosa varmasti tekee väistämättä kompromissia suhdeseksissä, toinen osaansa tyytyen ja toinen vimmatusti kiukutellen.
Jokainen varmasti ymmärtää, ettei seksissä ole tarkoituskaan tehdä mitään vastentahtoisesti. Silti usein tyydymme seksiin, joka ei ole omannäköistä tai millään tavoin itseä kiihottavaa. Usein sen kautta myös määrittelemme itsemme. Jos emme halua tarjolla olevaa seksiä, koemme viallisuutta tai haluttomuutta.
Tutkimusretkellä
Kun seksuaalisuuttaan on tutkinut pidemmälle ja herätellyt oman nautintonsa syövereitä, ei seksi olekaan enää ”ihan sama”. Nälkä todellakin kasvaa syödessä, ja sen taltuttaminen saattaa turhauttaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Joskus kumppani ei ole alkuunkaan samalla tasolla tai hän ei ole tehnyt vielä omaa tutkimusretkeään. Mihin silloin pitäisikään tyytyä, jos on suurempaa nautintoa päässyt maistamaan?
Eikö seksissä mikään riitä?
Kulttuurisesti meillä ei pidetä seksiä osana, joka määrittäisi suhteen tyytyväisyyden. Ihanissakin suhteissa voi seksi olla lähinnä suoritus tai jotain, mitä tehdään pakosta. Seksin tärkeyttä oman elämän tai suhteen onnellisuuden mittarina ei juurikaan tunnisteta, vaikka se kuinka nakertaisi sieluamme. Seksi täydentää vahvasti emotionaalista yhteyttä kumppaniimme. Se on hyväksyntää, hoivaa, itseilmaisua, rakkautta ja kohtaamista. Miksi siinä pitäisi vähään tyytyäkään?
Hyvin moni on löytänyt seksistä henkisiä, aistillisia ja yhteydellisiä tasoja. Kun sellaisia hetkiä saa maistaa, niin on mahdotonta kokea suuren suurta paloa seksissä, joka on kaavamaista, lyhyttä ja epätyydyttävää. Kun on avannut Pandoran lippaan ja löytänyt ytimiä ravistavaa nautintoa, miksi tyytyisimme kädenlämpöiseen perushyvään? Siksikö, että meille on vahvasti opetettu, että ihan hyvän arkiseksin pitää riittää, vaikkei se juuri miltään tuntuisikaan?
Seksi on vahvaa vuorovaikutusta
Kun tuomme esille avoimesti tarpeemme ja pyydämme rehellisesti sitä, mitä kaipaamme, pääsemme alkuun. Kun revimme riekaleiksi sen, mitä seksin kuuluu olla ja teemme siitä monella tasolla sykkivää vuorovaikutusta, ei tarvitse vähempään tyytyäkään. Nautinnollinen seksi asuu läsnäolossa, aistikokemuksissa, uskalluksessa olla ydintään myöten auki ja rohkeudessa antaa lupa kaikkeen, mikä ikinä kutkuttaakaan. Tärkeintä on, että uskomme, ettei seksissäkään tarvitse tyytyä kuin siihen, mikä oikeasti riittää ja ymmärrämme, että se on löydettävissä yhdessä kokeillen.
