Moni pikkulapsivaiheessa elävä haaveilee tästä vaiheesta, kun lapset ovat aikuisia ja eletään kaksin kumppanin kanssa. Usein tämä vaihe tulee nopeammin kuin huomaammekaan.
Lapsen tehtävä murrosiässä on irrottautua vanhemmistaan ja liittyä ikätovereihinsa
Irtaantuminen lapsista alkaa sykleissä. He menevät kouluun ja alkavat vahvemmin elämään kodin ulkopuolella. Sitten tulee murrosikä, elämänvaihe jonka syvin tarkoitus on irrottautua vanhemmista ja liittyä omiin ikätovereihin. Irtaantumista tapahtuu, mutta vanhemmilla irtipäästäminen voi olla hitaampaa.
Olemme hyvin erilaisia vanhempia. Joillekin vanhemmuus voi olla hyvinkin tärkeä osa omaa identiteettiä. Usein tässä tilanteessa tyhjä pesä voi tuntua hyvinkin pahalta.
Vanhemmuus muuttuu lasten kasvaessa
Vanhemmuus muuttuu lasten kasvessa. Vanhemman kuuluu päästää irti lapsestaan. Lapsi ei elä vanhempaa varten. Lapsella on oikeuksia vanhempaansa, muttei vanhemmalla lapseensa.
Vanhempien irrottautuminen tapahtuu hitaammin. Joskus tyhjä pesä vasta konkretisoi, että on aika päästää irti lapsista. Luottaa heidät elämän kannateltavaksi niiden eväiden kanssa, joita olemme vuosien varrella heille tarjoilleet.
Tyhjään pesään päädymme eri mittaisilta matkoilta
Päädymme tyhjään pesään kaikki hyvin erilaisia polkuja pitkin. Toisille polku kestää vuosikymmeniä. Toisille tyhjä pesä konkretisoituu muutamassa vuodessa. Toiset eivät ole koskaan eläneet kumppanin kanssa kahden vaan aina on ollut lapsia. Uusperhe-elämässä tämä on mahdollista.
Voi olla ettemme ole valmistautuneet henkisesti siihen, että millaisia tunteita tyhjä tai tyhjenevä pesä meissä herättää. Uusi elämänvaihe voi yllättää.
Tyhjä pesä on aina muutos
Tyhjä pesä-vaihe voi herättää monenlaisia tunteita, laukaista jopa kriisin. Ei ole lainkaan tavatonta, että tyhjässä pesässä pariskunta alkaa tarkastella parisuhdettaan tai aikuiset omaa elämäänsä.
Mitä tapahtuu nyt omalle elämälle, identiteetille, parisuhteelle?
Kun koti tyhjenee ja lapsi lähtee elämään omilleen elämäänsä, vanhemman rooli muuttuu ehkä isostikin. Samalla myös oma identiteetti voi tarvita uudelleen rakentumista. Se saattaa herättää isoja kysymyksiä ja oman elämän tarkastelua.
Miten olen elänyt omaa elämääni?
Millaista toivon tulevan loppuelämäni olevan?
Voi olla, että ensi kertaa koko aikuisiällä on aikaa todella pohtia kuka minä olen. Identiteettikriisin äärellä pohdimme oman itsemme olemasaolon syvintä merkitystä.
Kuka minä olen minuna, kun en ole enää pienen lapsen vanhempi, teini-ikäisen vanhempi?
Kuka minä olen aikuisen lapsen vanhempana?
Millaisen suhteen haluan luoda lapsiini nyt, kun he ovat myös aikuisia?
Parisuhde saattaa joutua uudenlaisen tarkastelun alle, kun aikaa on nyt eri tavoin
Samalla kulkee tarkastelussa myös suhde omaan kumppaniin. Voi olla, että yhdessä ollaan oltu hyvä ja toimiva tiimi, kun on oltu ensisijaisesti vanhempia. Kun tyhjässä pesässä ollaankin pariskunta, kaksi aikuista ihmistä yhdessä, voi uusi rooli tuntua vieraalta.
Mitä molemmat toivovat yhteiseltä ajalta, kun sitä on entistä enemmän?
Mitä odotuksia on parisuhteelle uudessa elämänvaiheessa?
Ei ole harvinaista, että tyhjän pesän vaiheessa pariskunta hakeutuu pariterapiaan pohtimaan yhteiseloa tai jompikumpi tai molemmat lähtevät yksilöterapiaan.
Tyhjä pesä ei tarkoita elämän päättymistä vaan uutta elämänvaihetta. Voimme olla hyvinkin eksyksissä uuden elämänvaiheen äärellä. Ajan kanssa tapahtuu sopeutuminen tähänkin vaiheeseen.
