Moni ajattelee olevansa todella rehellinen ihminen. Rehellisyys on kuitenkin niin paljon enemmän kuin uskallusta sanoa asioita suoraan. Rehellisyys on monelle meille tärkeä arvo, mutta rakkaudellinen ja radikaali rehellisyys voi olla vaikeaa ja pelottavaa. Rehellisellä vuorovaikutuksella on vaikutusta ihmissuhteisiimme. Millaisiksi muuttuisivat parisuhteemme, ystävyyssuhteemme, suhteemme lapsiimme, vanhempiimme, jos olisimme totta, aitoja itseämme ja puhuisimme rehellisesti havainnoistamme, tuntemuksistamme ja siitä mitä kehossamme liikkuu?
Mitä rehellisyys on?
Rehellisyys on totuutta, aitoutta. Sitä, että olemme yhteydessä tunteisiimme, kehoomme, mieleemme, menneisyytemme, tarinoihimme. Rehellisyys, totuus lähtee aina rakkaudesta.
Rehellisyys on ennen kaikkea yhteyden halua. Rehellisyydessä on tarkoitus ylläpitää yhteyttä. Rehellisyys pitää ns.screenin puhtaana ihmisten välillä. Silloin välillemme ei tule tai jää asioita, tunteita, jotka saattaisivat haitata välejämme. Rehellisyys on vastuunottamista. Me otamme rehellisinä vastuun ja omistajuuden omista tunteistamme, ajatuksistamme.
Rehellisyys ei ole kaiken suoraan sanomista, tahallaan toisen tai itsen loukkaamista. Se ei ole vastuuttomuutta tai toisen syyttämistä tarkoituksen mukaisesti. Rehellisyys ei ole tulkintaa toisen motiiveista. Rehellisyys on itsestä kumpuavia havaintoja. Mitä minussa liikkuu kehossani ja mitä minä huomasin, mihin kiinnitin huomioni. Se on havaintoja itsestä mitä toinen herättää.
Mitä tapahtuisi parisuhteessa, jos kertoisimme rehellisesti sen mitä meissä liikkuu mielessä, tunteissa ja kehossamme kun kohtaamme kumppanimme tai toisia ihmisiä?
Mitä tapahtuisi ystävyyssuhteissamme, jos kertoisimme mitä havaitsemme ystäviemme toimivan tietyissä tilanteissa?
Mitä tapahtuisi suhteessamme lapsiimme, jos puhuisimme aidosti tunteistamme, jota he meissä herättävät?
Mitä tapahtuisi suhteessamme vanhempiimme, jos olisimme totta koko minuudellamme?
Mitä tapahtuisi työyhteisössämme, jos puhuisimme rehellisesti ajatuksemme, tunteemme ja kokemuksemme?
Millaisia ihmissuhteemme olisivat, jos olisimme rehellisiä?
Miksi emme ole sitten rehellisiä, jos se kerran on todella tärkeää?
Rehellisyys on pelottavaa. Ollessamme rehellisiä altistamme itsemme mahdolliselle hylkäämiselle jos toinen ei otakaan vastaan tunteitamme, kokemuksiamme, tarpeitamme. Meidät voidaan ohittaa, mitätöidä. Kuulija voi puolustautua tai lähteä syyttämään meitä koska kokee rehellisyydessä syytöksen. Pahimmillaan rehellisyys voi katkaista yhteyden ja sitähän kukaan meistä ei halua. Ihmisinä haluamme aina olla osa laumaa ja siksi valitsemme usein jättää sanomatta tai teeskentelyn. Emme halua tulla hylätyksi.
Totuuden puhuminen ei ole helppoa ja toisaalta se on tosi helppoa. Ihmissuhteet muuttuvat vain vähän erilaisemmiksi, kun olemme rehellisiä. Me teeskentelemme ettemme teeskentelisi ja silti kaikki teeskentelevät.
Rehellisyys tuo vuorovaikutukseen hitautta. On varmistettava, että ymmärsi toisen sanoman niinkuin toinen sen tarkoitti. ettemme lähde tulkitsemaan. Suurin osa väärinymärryksistä syntyy siitä kun tulkitsemme toinen toisiamme.
Rehellisyydessä olemme voimakkaammin läsnä omille tunteillemme, kehotuntemuksillemme ja yhteydelle tai sen katkeamiselle. Rehellisyys tuo syvyyttä ihmissuhteisiin. Emme yritä vain miellyttää toinen toisiamme vaan olemme aitoja tunteissamme ja kokemuksisamme. Rehellisyys tuo myös syvempää yhteyttä itseen sekä toiseen. Se lisää aitoutta ihmissuhteissa. Olemme enemmän sitä mitä olemme emmekä teeskenetele olevamme jotakin muuta.
Mitä rehellisyys voi herättää?
Rehellisyys voi herättää valtavasti tunteita, vanhoja muistoja. Kun joku on meille rehellinen saattaa meistä nousta esiin kokemuksia, jotka olemme unohtaneet tai kokemuksia, jotka ovat satuttaneet. Kun meille ollaan rehellisiä voi olla vaikea ottaa totuutta vastaan. Se voi satuttaa, mutta se voi vapauttaa ja luoda syvempää yhteyttä. Rehellisyys ei koske aina negatiivisia tuntemuksia vaan myös se jos ihailemme tai tunnemme ihastusta tai kiintymystä toista kohtaan, saatamme jättää nämä ilmaisematta.
On sanonta, että totuus satuttaa hetken, mutta valhe jättää ikuisen arven. On hetkiä jolloin voimme puntaroida onko parempi jättää jokin asia sanomatta. Silloin on hyvä punnita asian painoarvoa ihmissuhteelle. Usein ne ovatkin pienet asiat, jotka jäävät vaivaamaan. Valheellinen vuorovaikutus satuttaa aina. Rehellisyys on totuuden puhumista itsestä käsin.
