Pulahdimme taannoin hyvän ystäväni kanssa järvessä. Vesi oli vielä verrattain kylmää. Itse olin noussut jo ylös, mutta ystäväni kökötti itsepintaisesti yhä paikoillaan. Sanailimme leikkisästi.
– Onks kylmää?
– No vähän.
– Muista, et kylmäkin on vain tunne.
– Niin on, ja mä voin valita tunteeni. Sen tunnenko mä kylmää vai että tunnenko mä että mä olen onnellinen.
– Mä valitsen häpeän.
– Miksi ihmeessä sä valitset häpeän?
– Koska aina jos on mahdollista, kannattaa valita häpeä.
Tämä pintapuolinen ja sarkastinen lauseiden vaihto piirtyi mieleni sopukoihin. Tunnistin, kuinka rahtunen hurttia huumoria kätki sisäänsä aimo annoksen elettyä elämää ja tehtyjä valintoja.
Häpeän valitseminen houkuttelee
Muistatko sen palaverin, jossa puheenparsi sinkoili ympäriinsä juuri siitä aiheesta, josta myös sinulla olisi ollut sanasi sanottavana? Päätit olla hiljaa, koska epäilit ettet pystyisi sanomaan mitään mullistavaa. Mitä jos muut pitävät ihan pöhkönä?
En tiedä sinusta, mutta minä ainakin muistan myös sen hetken kun koin jonkun toisen taholta vähättelyä. Useimmiten siinä oli mukana reilu ripaus huumoria, jota ilman kyse olisi ollut alistamisesta. Pidinkö puoliani? En. Sen sijaan myhäilin, nyökkäilin ja pienensin itseni vähättelyn kokoiseksi. Ei pidä luulla itsestään liikoja.
Paradoksaalisesti myös kohteliaisuuksia sataessa on helppo valita häpeä. Kääntää katse syrjemmälle tai heittää homma lekkeriksi. Hävettää kun kehutaan, luulevat vielä ylpeäksi.
On mahdollista valita myös toisin
Kerta toisensa jälkeen valitsen häpeän, koska se on iskostunut (ainakin suomalaisittain) suositeltavaksi ja useimpien hyväksymäksi valinnaksi. Häpeä pienentää kantajansa, jolloin hän ei ole vaaraksi ympäristölleen. Eläinkunnassa ilmiö tunnetaan alistumisena, jossa esimerkiksi tietty apinalauman yksilö ei uskalla haastaa toisia vaan alistuu osaansa. Tutkitusti tässä piilee jotain hyvin oleellista niin apinan kuin ihmisen hyvinvointiin liittyen.
Valitsemme häpeän, koska harmittomina mahdollisuutemme pysyä hengissä ovat paremmat. Teemme tosin näin myös silloin kun vaaraa moiseen ei ole.
Tottumiskymys.
On silti mahdollista valita myös toisin.
Ensin kerran,
ehkä sitten toisenkin.
Tämä voi yllättää,
mutta toisin valitsemiseen harvemmin kuolee.
Tarkemmin sanottuna, ei koskaan.
Sen sijaan, se mitä valinnasta voi seurata saattaa tehdä elämästä kokemuksena paremman.
Ensin rahtusen.
Lopulta aimo annoksen.
