Huomaatko usein suostuvasi toisten tahtoon ja sen jälkeen tunnet pahaa mieltä? Ajatteletko, että sanoessasi toiselle ei, teet väärin? Käytätkö usein sanaa me, puhuessasi parisuhteestasi? Kyseessä saattaa hahmoterapeuttisen näkemyksen mukaan olla konfluenssi, yksi mielen kontaktityyleistä, joka on myös usein läheisriippuvuuden taustalla.
Kun rakastumme, koemme ikään kuin sulautuvamme toiseen. Kaksi minää onkin nyt ME. Tätä ilmiötä sanotaan konfluenssiksi. Myös fuusio ja symbioosi kuvaavat hyvin tätä ilmiötä. Konfluenssi-termi kuvaa kahden veden samansuuntaista virtausta ja mielestäni hyvin kahden ihmisen samansuuntaisuutta. Ilman sitä emme voisi rakastua ja muodostaa suhteita tai ryhmiä.
Ongelmalliseksi konfluenssi voi muodostua silloin, kun tervettä erillisyyttä ei tapahdukaan. Parisuhteessa tämä voi näkyä epäterveenä me-ajatteluna eli toisen on tärkeää olla samaa mieltä toisen kanssa tai tehdä samoja asioita. Tämä dynamiikka voi myös ilmetä miellyttämisenä ja passiivisaggressiivisuutena: sanon kyllä, vaikka haluaisin sanoa ei. Konfluenssi voi olla tapa ilmaista läheisyyttä tai pelkoa hylkäyksestä. Jälkimmäinen selittää osittain läheisriippuvuuden dynamiikkaa.
Vaikka konfluenssi on yksi kontaktityyleistä, epäterveessä konfluenssissa ei ole todellista kontaktia, yhteyttä. Toisen erillisyys voi tuntua niin pelottavalta, että oman käytöksen sopeuttaminen toisen tahtoon on ainoa tapa tuntea olo turvalliseksi.
Omassa elämässäni konfluenssi on ollut yksi vahvimmista tavoista olla yhdessä. Olen pidättänyt omaa tahtoani, aistien mitä muut tarvitsevat, näin sivuuttaen usein omat tarpeeni kokonaan. Tämä johti usein turhautumiseen ja kiukutteluun, joka taas rapauttaa suhdetta. Kannoin pitkään uskomusta, että erimieltä oleminen on sama kuin olla hankala.
Surullinen totuus on kuitenkin, että jos aina sivuuttaa omat tarpeensa, ei koskaan näytä omaa itseään toiselle. Näin jopa intiimissäkin parisuhteessa toinen voi jäädä tuntemattomaksi ihmiseksi toiselle. Tämä voi osittain selittää joskus parisuhteessa tulevaa tunnetta, ettei enää tunne toista. Ihminen, joka yhtäkkiä kertookin oman mielipiteensä joka poikkeaa totutusta, voi nyt tuntuakin vieraalta. Tämä on kuitenkin mahdollisuus. Mahdollisuus tutustua toiseen uudelleen.
Työelämässä konfluenssi voi ilmetä seuraavin tavoin: henkilö, joka aina odottaa, että muut puhuvat ennen kuin kertoo samansuuntaisen mielipiteensä. Konfluenssi on yleistä tiimeissä, joissa johtaja ympäröi itsensä ”hyvillä tyypeillä”. Tällöin terve haastaminenkin, asioiden kyseenalaistaminen voidaan nähdä ongelmana. Kuitenkin hyvä ja aikaansaava työyhteisö sallii eriävät mielipiteet.
Konfluenssia pitää yllä omien tarpeiden sivuuttaminen tai alaspainaminen. Näin ollen epäterveen konfluenssin purkaminen lähtee omien tarpeiden tiedostamisesta ja rajojen vahvistamisesta.
Voit omassa elämässäsi miettiä niitä ihmissuhteita, joissa oman tahtosi ilmaisu pelottaa. Mikä estää sinua sanomasta omaa mielipidettäsi? Mitä sinä todella haluaisit? Miten voisit kertoa sinun tarpeistasi toiselle?
Voit myös miettiä omia kehollisia tuntemuksia noissa suhteissa. Tunnetko itsesi vai huomaatko kenties katoavasi ”toiseen”? Jos huomaat näin tapahtuvan, niin miten voisit vahvistaa maadoittumistasi? Millä keinoilla tuntisit oman, terveen erillisyytesi toisten läsnäollessa kehollisesti? Usein jo omien jalkapohjien tunteminen maata vasten palauttaa tähän hetkeen ja takaisin itseesi.
Kuva: Hannah Busing / Unsplash
