Anna minun nauttia lapsuudesta
tämä ohikiitävä hetki.
Anna minun ihailla
kaikkia maailman ihmeitä.
Vesipisaroita kissankellojen terälehdillä.
Etanoita pihatiellä.
Valkoisia kiviä hiekkalaatikossa.
Tuulen muovaamia pilvipatsaita.
Sateenkaaren värejä.
Anna minun nauttia tästä kaikesta
myös silloin, kun sinulla on kiire.
Pysähdy, kun pyydän sinua odottamaan.
Koska haluan jakaa kanssasi
kaikki nämä maailman ihmeet,
mitä sinä et kiireen keskellä
huomaa katsoa.
Lapset katsovat maailmaa erilailla kuin useimmat meistä aikuisista. Havahdun usein siihen, että viimeisenä ennen nukkumaanmenoa vielä pohdin, mitä kaikkia asioita seuraavana päivänä pitää suorittaa. Äitinä pohdin toki omien juttujeni lisäksi myös lasten asiat ja aikataulut kuntoon seuraavaa aamua varten. Mieli täyttyy aikatauluista ja koululaisen Wilma viestien ohjeistuksista. Joskus jopa mietin valmiiksi, mihin mahdan jättää auton, jos olen menossa jonnekin vieraaseen paikkaan käymään.
Kun olin nukuttamassa neljävuotiasta poikaani, hän näytti mietteliäältä. Kysyin, mikä mielessä myllertää. Hän kertoi minulle pohtivansa, miksi ikkunoissa on reunat. Ei mitään murheita huomisesta, ei suunnitelmia seuraavalle viikolle, vain kysymys, miksi ikkunoissa on reunat. Osaisipa itsekin miettiä moisia asioita vielä aikuisenakin.
Olen huomannut, että aikuisena suorittaminen johtuu usein omasta tahdosta hallita asioita tai pelosta, että jotain kamalaa tapahtuu, jos arki ei kulje suunnitelmien mukaan. Joskus ajattelen illalla ihan hölmöjä asioita, kuten onko punainen muki pesukoneessa vai puhtaana, että lapsi voi juoda aamulla maitoa hänelle tärkeästä mukista. Kaiken tämän suunnittelun keskellä huomaan asettaneeni itselleni kauhean määrän vastuuta, aikatauluja, suunnitelmia ja tavoitteita seuraavalle päivälle. Uskon, että vaikka jättäisin yli puolet näistä mielessä myllertävistä asioista tekemättä, kukaan ei huomaisi.
Joskus on hyvä siirtää vastuuta myös muille. Koululainen osaa itse huolehtia onko läksyt tehty ja kaikki tarvittava pakattu reppuun. Neljävuotias osaa itse valita jo illalla seuraavalle päivälle tarkoitetut vaatteet. Kun vastuuta siirtää muille, ei itse tarvitse murehtia niin monia asioita.
Kiireettömien aamujen eron normaaliin hektiseen arkeen huomaa helposti. Kiireen keskellä kaikki tavarat ovat hukassa, lapsi kiukuttelee, kun ei saa puettua vaatteita päälle, vaikka on osannut taidon jo useamman vuoden ajan. Aamupala jää syömättä, kun aika menee kinasteluun.
Kiireettöminä aamuina, kun mieli on tyhjä suunnitelmista, voi keskittyä elämään hetkessä. Voi avata oven ja haistaa sateenjälkeisen aamun keväisen tuoksun. Voi katsoa, kuinka maito maalaa kahvin kauniin sävyiseksi. Voi kuunnella hiljaisuutta ja miettiä, että tässä on hyvä olla.
Silloin voi pysähtyä miettimään elämän tärkeitä asioita, kuten miksi ikkunoissa on reunat.
