Jos sopeutat itseäsi toisten tunteiden mukaisesti, yrität todennäköisesti saada heihin turvalliselta ja vakaalta tuntuvia yhteyden kokemuksia.
Yrität kuroa umpeen tunnekuiluja, joita tunnet itsesi ja toisten välillä.
Mikäli vedät empatian överiksi eli sekä aistit että otat vastuullesi toisten tunteita, tunnekuilu on yleinen ja toistuva kokemus suhteissasi.
Tunnekuilu tuntuu siltä, että haluat vakaan ja turvallisen tunneyhteyden toiseen, mutta sen aikaan saaminen tuntuu vaikealta. Yrität saada kuilun sulkeutumaan virittämällä kykysi aistia toisen tunteita yli ja muokkaamalla tunnetilojasi, ilmaisuasi ja toimintaasi niihin sopiviksi.
Mitä kovemmin yrität kuilua umpeuttaa, sitä kauemmas heilahdat tasapainostasi. Vaikka onnistuisitkin hetkellisesti minimoimaan tunnetason etäisyyden itsesi ja toisen välillä, yleensä kuilu repeää pian taas yhtä leveäksi – tai jopa leveämmäksi – kuin mitä se oli aikaisemmin.
Kuromisen kuormittava kierre
Vaikka tunnekuilua määrittääkin etäisyys itsen ja toisen välillä, siihen voi kuulua myös vahva kokemus mahdollisuudesta syvään tunnetason yhteyteen.
Mitä kovemmin överiempaattinen yhteyttä haluaa, sitä sitkeämmin hän yrittää kuilua umpeuttaa. Tunnekuilun kuromisesta voi muodostua joissakin suhteissa kuormittava kierre, joissa överiempaattinen sopeuttaa itseään äärimmäisyyksiin toisen jatkuvasti ailahtelevien tunteiden mukaan.
Koska kaipuu yhteyteen ja kuulluksi ja nähdyksi tulemiseen on niin suuri, överiempaattinen on valmis luovuttamaan yhteyden itseensä joskus jopa kokonaan, jotta saisi kokea edes hetken lämmintä, turvallista ja rakastavaa yhteyttä toiseen.
Siksi toistuva tunnekuilun umpeen kurominen voi uuvuttaa herkän ja empaattisen pahasti.
Suhteet, joissa toinen osapuoli on tunnetasolla välttelevä ja etäinen ja joissa tunnekuilun sulkeminen tuntuu erityisen haastavalta, muistuttavat överiempaattista hänen elämänsä varhaisvaiheiden suhteista, joissa hän ei tullut kohdatuksi tunnetasolla riittävän syvästi, vakaasti ja turvallisesti.
Koska nämä suhteet tuntuvat hänestä tutuilta, hän toteuttaa niissä jo lapsena oppimaansa mallia yrittää jakaa rakkautta ja välittämistä tunnetasolla etäisen henkilön kanssa.
”Kun tunsit vaikeita tunteita lapsena, kenen kanssa puhuit niistä?” – Gabor Maté
Mikäli emme ole saaneet kohdata hankalia tunteitamme turvallisesti, niiden lataukset ovat pakkautuneet kehoomme ja ilmenevät siksi myös aikuisuuden suhteissamme tuskallisina ja voimia vievinä kaavoina.
Riippuvuusasiantuntija Gabor Maté on sanonut, että trauma ei synny siitä, mitä meille tapahtuu, vaan siitä, mitä meissä tapahtuu sen seurauksena, mitä meille tapahtuu.
Kun olemme jääneet lapsina yksin niiden hankalien tunteidemmme kanssa, joita meissä on noussut vaikeiden tapahtumien seurauksena, emme ole päässeet muuntamaan ja vapauttamaan tunteiden raskaita latauksia silloin, kun sen aika olisi ollut.
Siksi näihin tunnetason traumaattisiin latauksiin kiinnittyneet toimintamallimme, kuten överiempatia, aktivoituvat myös myöhemmin tilanteissa, jotka muistuttavat meitä elämämme varhaisvaiheiden haastavista kiintymyskokemuksista.
Sen lisäksi, että traumatisoidumme siitä, mitä meissä tapahtuu sen seurauksena, mitä koemme, haavoitumme myös siitä, mitä elämässämme pitäisi tapahtua, mutta jää tapahtumatta, Maté lisää.
Tämä selittää, miksi traumatisoidumme myös, kun keskeiset tunnetason tarpeemme eivät täyty. Kun jäämme lapsina ja nuorina toistuvasti vaille riittävän turvallista tunnetason kohtaamista, se haavoittaa meitä syvästi.
Jotta voimme lopettaa voimiemme käyttämisen tunnekuilujen umpeen kuromiseen suhteessa muihin, täytyy meidän kuroa umpeen se meissä oleva kuilu, joka on syntynyt, kun olemme keskittyneet niin paljon toisten tunteisiin ja tarpeisiin ja ohittaneet itsemme.
Kun alamme vanhemmaksi sisäiselle lapsellemme ja otamme vastuun elämämme varhaisvaiheista juontavien tunnehaavojemme hoitamisesta, voimme luoda turvallisen yhteyden itseemme.
Silloin voimme palata siihen voimaan, rakkauteen, rauhaan ja turvaan itsessämme, jonka olemme kadottaneet, mutta joka on syntymäoikeutemme ja luontainen tilamme.
Tarpeemme kuroa kuiluja umpeen meidän ja toisten välillä hellittää ja voimme antautua nauttimaan suhteista, joissa kaikki ovat vapaasta tahdostaan samalla vakaalla maaperällä.
