Merkityksen kokeminen on yksi tärkeimmistä hyvinvointimme ja onnellisuutemme peruspilareista. Meillä kaikilla on terve tarve olla omalta osaltamme edes vähän maailmanparantajia, olla tarpeellisia ja olla hyödyksi. Tarve auttaa ja palvella.
Edellytys terveelle auttamishalulle on, että se on vilpitöntä ja kumpuaa sydämestä, sillä perustarpeellamme on myös toiset, epäterveet kasvonsa.
Koska auttaminen tuntuu hyvältä, se voi koukuttaa ja johtaa suorittamiseen ja sen myötä omasta voimasta luopumiseen. Onkin tärkeä löytää omien ja muiden tarpeiden mitoittamisessa keskinäinen tasapaino ja oivaltaa, että voi palvella muita vain omien kykyjensä ja jaksamisensa rajoissa. Voi antaa vain siitä, mitä itsellä on.
Omien halujen ja tarpeiden alimitoittaminen suhteessa muiden tarpeisiin voi näkyä ylitsevuotavana miellyttämisenä, palvelemisena, kohteliaisuutena, huomaavaisuutena ja kiltteytenä. Korostettuna vaatimattomuutena ja jopa marttyyriuteen, uhrautumiseen ja uhriutumiseen yltävänä hyvyyden suorittamisena.
Jos tarpeiden tasapainottaminen mietityttää, voit esimerkiksi pohtia, miten paljon teet asioita velvollisuuden tunteesta käsin. Koska mielestäsi hyvän ihmisen kuuluu tehdä niin.
Hyvää suorittavan tunnusmerkkejä on myös se, että kokee antavansa ja tekevänsä aina kaikkensa otaksuen, että lähellä olevilla ihmisillä on sen kaiken kanssa helppo olla. Heillä ei pitäisi olla mitään valittamista.
Avun ja lahjojen vastaanottaminen on sen sijaan tukalaa. Sehän olisi oman tarvitsevuuden ja sen myötä heikkouden paljastamista. Jos sitten ottaakin joskus jotain vaikeasti vastaan, se on korvattava ripeästi ja mieluiten triplana takaisin, ettei taakaksi jäisi pienintäkään kiitollisuudenvelkaa.
Jos et pysty ottamaan apua ja lahoja vastaan avoimin ja vilpittömin sydämin, pohdi pystytkö myöskään antamaan niitä avoimin ja vilpittömin sydämin.
Hyvyyden suorittamisen merkkejä saattaa olla sekin, että uskottelee itselleen ja muille olevansa hyvin vähään tyytyväinen ihminen. Myös se, että pelkää ja välttelee pakahtumiseen asti ristiriitoja, koska haluaa ylläpitää mainettaan hyvänä ja helppona ihmisenä.
Jos tunnistat kohdallasi näitä merkkejä, niin oletko sittenkään aivan rehellinen itseäsi ja muita kohtaan?
Omien todellisten tunteiden, tarpeiden ja odotusten peitteleminen ei nimittäin ole reilua ketään kohtaan. Me kaikki olemme tarvitsevia, joten hyvän suorittaja jättää muiden arvailtavaksi, mitä todella kaipaa, odottaa ja tarvitsee. Mitä pelkää ja häpeää, mistä unelmoi.
Suoraan puhuminen ja omien toiveiden esiin tuominen on itsensä ja muiden arvostamista. Suoraan puhumisella en tarkoita tietenkään sitä, että loukkaa ketään tahallisesti.
Uhrautuvasta hyvän suorittajasta on vain pieni askel uhriksi ja marttyyriksi, jonka kanssa oleminen onkin usein varsin hankalaa. Aivan päinvastaista kuin hyvän suorittajan oma lähtökohtainen olettamus.
Koska marttyyri kokee tekevänsä ja antavansa kaikkensa muiden eteen, hän saattaa olla hyvin herkkähipiäinen tulkitsemaan muiden sanomisia ja tekemisiä itselleen epäoikeudenmukaisina, jopa ilkeinä. Omasta kuvitellusta vaatimattomuudesta sekä sanoittamattomista ja täyttymättömistä tarpeista kertyy ajan kanssa pettymyksiä, syyllistämistä, turhautumista, kaunaa, katkeruutta ja kiukkua, mikä johtaa helposti ääriään myöten täynnä olevan paskasangon äkkiarvaamattomaan tyhjentämiseen ärsyttäväksi tulkitun läheisen niskaan.
Joku viisas onkin sanonut, että kiltti ihminen on sisältä maailman vihaisin. Padotut ja piilotetut tunteet, odotukset, toiveet ja tarpeet kuluttavat ja myös sairastuttavat ajan mittaan. Kehomme on viisas ja kertoo oireilullaan kaiken kertomatta jääneen.
Mieti myös, onko sinulle tärkeää olla hyvän ihmisen maineessa, vai olla mieluummin mahdollisimman totta ja oikeaa ja suoritatko hyvää ansaitaksesi rakkautta.
Entä, jos rakkaus löytyisikin sieltä, missä sitä ei tarvitse ansaita?
Merkityksestä, suorittamisesta ja uhrautumisesta voit lukea lisää kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä.
