Usein me kaipaamme muutosta, haluamme kulkea kohti sydämemme kutsua ja itsemme näköisiä juttuja. Toisinaan muutos ilmantuu elämään pyytämättäkin, pelottaa ja ravistelee. Uusien tuulien ja elämän myllerrysten keskellä itseään voi oppia tukemaan sisäisen turvan avulla. Terapeuttinen valmentaja ja suositun Sydänjuttu-kirjan kirjoittaja Anna Taipaleen uutuuskirja Sydänvoimaa muutokseen – Lempeitä matkaeväitä omalle polulle ja elämän myllerryksiin on kannustava opas henkilökohtaiseen muutokseen ja kasvuun.
Kirja kertoo itsensä toteuttamisesta sekä elämän toivotuista ja ei-toivotuista muutosvaiheista ja niissä kasvamisesta. Siitä, miten myötätunnon, sisäisen turvan ja tunneyhteyden myötä ihminen vapautuu kasvamaan uusiin suuntiin ja toteuttamaan sydänjuttujaan.
Tässä Annan 5 lempeää ajatusta, jotka auttavat sinua kulkemaan kohti omaa sydänpolkuasi:
1. Moni kyllä kuulee sydäntään ja intuitiotaan, mutta ei uskalla tai osaa toimia sen mukaan, ja niittaa itseään siitä. Ihan suotta! Ei epävarmuus ole mitään huonoutta vaan sisäisen turvan puutetta, ja sitä saa aikuisena oppia, ellei ole saanut aiemmin lempeitä eväitä. Sisäinen turvattomuus näkyy meissä usein niin, ettemme osaa ja uskalla sanoa ei tai jakaa sisintämme, tai niin että miellytämme, olemme ylikilttejä ja suoritamme, tai olemme vähän hukassa itseltämme. Turvattomuus näkyy vaikeutena tehdä valintoja ja elämän kontrolloimisena, pitäisien kautta elämisenä ja “turvallisuushakuisuutena” eli ulkoisista rakenteista turvan etsimisenä. Sisäinen turva alkaa syntyä kehon kautta, vaikka onkin psykologinen asia.
2. Yksi suurimmista harhaluuloista sydänjuttujensa tai elämäntehtävänsä löytämiseen ja toteuttamiseen on uskomus, että hommelin pitäisi olla selkeänä ennen kuin voi aloittaa, ja että askeleet pitäisi tietää etukäteen. Se on kontrollia eli turvattomuutta. Sydänohjauksen kautta elämiseen kuuluu intuitiivisuus – jota itsepintaisesti sivuutamme ja väistämme, emmekä tartu ihan pieniin neutraaleihin sisäisyyden ideoihin, joista jokainen rakentaa polkuamme eteenpäin.
Aluksi ei tarvitse tietää mitään, ja liikkeelle pääsee silti. Kun arjessaan alkaa sinnikkäästi kuulostella ja keskittyä siihen, mikä juuri nyt tuntuisi hoivaavalta tai kivalta, oma resonanssi ja energia alkaa vetää puoleensa lisää kivan tuntuista. Ei riitä, että tämän tietää teoriassa – suurin osa meistä tunnistaa tämän intuitiivisesti – elämä alkaa muuttua toiminnan, ei ajattelun kautta. Selkeys syntyy polkua kulkemalla askel askeleelta – ja kun tästä saa kokemusta, varmuus ja sisäinen turva kasvavat.
3. Vaikeudet ja haasteet eivät ole täällä niittaamassa sinua, eivätkä koskaan merkki siitä, että olet huono tai teet asioita ihan väärin. Ei ole olemassa “universumia”, joka rankaisee sinua mistään. Kaikki on omaa energiaasi, jonka tarkoitus on auttaa sinua ihan jokaisen kokemuksen myötä löytämään myötätuntoa itseäsi kohtaan. Totta kai se on prosessi, joka sisältää koko tunteiden kirjon. Silloin kun voit huonosti ja kun elämä haastaa (kasvamaan ja löytämään myötätuntoa TÄSSÄKIN kokemuksessa), on erityisen olennaista keskittyä itsensä hoivaamiseen ja sisäisen turvan luomiseen – eli sisäiseen vanhemmuuteen, itsensä rakastamiseen ihan käytännössä.
4. Jotta itseään voi rakastaa, tarvitaan rakkaudellista peilausta. Jos sitä ei ole varhaisissa vaiheissaan saanut riittävästi vaan omat tunteet ja tarpeet ovat olleet kiellettyjä, on oppinut selviytyäkseen olemaan jotain muuta kuin oma autenttinen itsensä. Sitä kutsutaan häpeäksi. Häpeän kokemus syntyy hermostossa jo varhaisissa vaiheissa, pitkittyneissä pakene tai taistele tai jäädy -tiloissa, eli kun lapsen tunnereaktiota ei peilata rauhoittavasti.
Suuri osa ihmisistä kokee tunnistamatonta häpeää eli arvottomuutta, riittämättömyyttä, sitovaa epävarmuutta tai huonommuuden tunnetta. Näiden kätkemiseksi joku kehittää strategiakseen menestymisen, pärjäämisen, suorittamisen tai kilpailemisen siellä missä joku toinen pienentää ja nitistää itseään. Häpeä näkyy meissä lukemattomin tavoin, mutta ennen kaikkea niin, että itseään on vaikea toteuttaa sydämen kautta ja olo itsen kanssa on enemmän muussinen kuin tyytyväinen ja iloinen. Itselleen ja toisille voi alkaa tulla autenttisesti näkyväksi tunteineen, tarpeineen, unelmineen, haluineen ja ei-haluineen rakkaudellisen ja turvallisen (ammatti)peilauksen kautta, rakastavissa ihmissuhteissa ja opettelemalla sallimaan itselleen hyvää.
5. Unelmiesi isojen aallokoiden alkumeri on se ilahduttava, innostava ja kiinnostava, mitä tarjoat itsellesi tänään. Vaikka esimerkiksi flamenco-tunneilla käymisellä ei näennäisesti olisi mitään tekemistä sen kanssa, mikä sinusta tulee “isona”, sillä on ihan ratkaiseva vaikutus. Tartu siihen, mikä juuri nyt kutsuu vaatimatta itseäsi tietämään isoa kuvaa. Sieluusi yhteydessä oleva sydämesi tietää niin paljon enemmän kuin rationaalinen mielesi.
Elämme niin mentaalisessa maailmassa, että etsimme ratkaisuja, pyrimme eheyttämään itseämme, oivaltamaan ja usein henkistymäänkin mielemme kautta. Yleensä ymmärryksessämme ei tosiaankaan ole mitään vikaa – mutta emme vain ole juurevasti oppineet, että rakkaudellista oloa itsemme kanssa ja sydänpolkujemme kulkemista vahvistaa kaikkein eniten toiminta, ei ajattelu. Oivallukset, olot ja ajatukset seuraavat kyllä perässä, kun ensin tietoisesti valitset alkaa suoda itsellesi enemmän hyvää ja lähdet tutkimaan askel askeleelta, mistä unelmoit ja kulkemaan sydämesi unelmia kohti. Tätä ei tarvitse ottaa jonain isona kokonaisuutensa haltuun, vaan hommelin voi purkaa ihan pieniksi palasiksi itselleen. Ei myöskään tarvitse ihmetellä, mistä voima liikkeelle lähtemiseen löytyy – kyllä se löytyy lähes huomaamatta, kun alkaa lisätä päiviinsä hyväntuntuisia, ihan minimaalisiakin juttuja.
Kurkkaa kirja:
