Sukupolvi toisensa perään tuntuu olevan varma siitä, että heitä seuraava ikäluokka on jotenkin kykenemätön ja tuhoon tuomittu. Syynä pidetään usein maailmaan kehitystä, yleensä teknologia keppihevosena hirnahtaen.
Omat lapseni ovat päiväkoti- ja ala-asteiässä. Varsinkin esikoiseni maailmankuvaan on piirtynyt jo sellaisia asioita, joita en ymmärrä. Ja mitä en ymmärrä, se usein pelottaa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen kauhistellut sitä, kuinka yletön kännykällä pelaaminen nostaa esiin kielteiseksi koettuja piirteitä ja saa hänet kärsimättömäksi ja levottomaksi. Omassa somekoomailussa en tietenkään näe samoja yhtymäkohtia.
Ja kaiken kauhistelun keskellä, kun koen hetkellistä levon tarvetta, mitä teen?
“Haluatko vähän lisää peliaikaa?”
“Katso tuleeko televisiosta jotain kivaa.”
“Sun täytyy nyt keksiä vaan jotain tekemistä.”
Laatuaika lapsen kanssa ei vaadi sirkustemppuja
Toisinaan minulle iskee erityinen tarve panostaa lapsiini. Haluan viettää niin sanottua laatuaikaa heidän kanssaan. Tällöin pähkäilen eri vaihtoehtoja, joita voisimme yhdessä tehdä. Listaan paikkoja, joihin voisimme mennä. Mahdollisuudet ovat lukemattomat: seikkailupuisto, leikkimaa, kylpylä, elokuvateatteri… Jos mikään edellämainituista ei natsaa, aina voin ostaa jonkun uuden lelun.
Sitten kun pyyhin pöydän puhtaaksi ja kysyn joskus lapsiltani, mitä he haluaisivat tehdä, vastaus lyö ilmat pihalle.
“Voitaisiinko pelata yhdessä jotain lautapeliä?”
“Voisitko sä leikkiä mun kanssa legoilla?”
“Minä haluaisin tehdä sinulle hiekkalaatikolla ruokaa.”
“Haluaisin, että sinä lukisit minulle kirjaa.”
Kaikkien sirkustemppujen jälkeen mieluisimmaksi nousee, kerta toisensa jälkeen, yksinkertainen ja yhdessä vietetty aika. Minä riitän heille! Miten niin imarteleva ajatus voi olla niin vaikea sisäistää ja hyväksyä?
Anna lapselle mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi
On häkellyttävää, kuinka yksinkertainen työväline vanhemmuuteen minulta (ja myös sinulta) löytyy. Läsnäolo on parasta mitä lapselle voi tarjota. Se on sitä, että kuuntelee häntä, keskittyy häneen ja antaa hänelle tilan tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tällöin pakettiin ei kuulu samanaikainen ”hyödyllinen” tekeminen, kuten esimerkiksi siivoaminen tai työasioiden hoitaminen. Ja vaikka huvipuistoajelut ja leffaherkut ovat huisin kivaa, voivat ne toisinaan jopa etäännyttää yhdessäolosta.
Oleellista lienee myös, jos olet yhtä toivoton älypuhelinaddikti kuin minä, että jätät kännykän suosiolla toiseen huoneeseen. Tämä on yksittäisistä teoista kenties merkittävin, jonka olen oivaltanut. Ja kyllä, joka kerta yhtä vaikeaa.
Läsnäolo on päivän kohokohta
Olemme jo tovin aikaa tehneet yhdessä lasteni kanssa iltaisin kynttiläpiirin. Kyse on eräänlaisesta rituaalista, jonka avulla laskeudumme päivän leikeistä kohti iltasatua ja nukkumaanmenoa. Lattialle asetetaan kynttilä, jonka ympärille rauhoitutaan. Piirissä saatetaan laulaa, hengittää tai vaikka taputtaa käsiä rytmikkäästi. Ohjelma vaihtelee päivittäin ja jokainen osallistuja saa vaikuttaa siihen. Yksi silti pysyy. Piiri päättyy aina siihen, että jokainen kertoo päivänsä kohokohdan.
Lähes poikkeuksetta jaetut hetket kumpuavat jostain muusta, kuin isin järjestämistä sirkustempuista. Sitäkin enemmän niistä hetkistä kun lapsi on kokenut saavansa olla yhdessä vanhempansa ja sisarensa (tai muun itselleen läheisen ihmisen) kanssa, ja tehdä asioita ilman ulkoisia häiriötekijöitä.
Läsnäolo voimistaa itseluottamusta
Kirkkaimmin loistavat ne hetket, jolloin saamme kokea tulevamme nähdyksi ja kuulluksi. Tässä asiassa ei tarvitse tehdä eroa lasten ja aikuisten välille. Läsnäoloa huokuvissa hetkissä luottamuksemme itseämme sekä maailmaa kohtaan rakentuu ja voimistuu.
Yksinkertaisimmillaan tämä voi olla sitä, että katsomme lasta suoraan silmiin. Hämmentävää kyllä, mutta itselläni tämä on vaatinut opettelemista. Silmät ovat sielun peili ei ole tyhjä sanonta. Katsekontakti syventää välittömästi kohtaamista ja viestii arvostuksesta.
Entinen rippipappini totesi minulle aikoinaan ”Jos lapsella tai nuorella on yksi kohde, johon hän osoittaa kiinnostustaan, sekä yksi perheen ulkopuolinen aikuinen, joka tukee häntä siinä, tuo lapsi menee läpi mistä vaan.”
Läsnäololla on kasvattava ja parantava vaikutus!
Tunne pelkosi, vapaudu elämään -uutuuskirja on tilattavissa Hidasta elämää -verkkopuodin kautta. Hanki kirja itsellesi tai ystävällesi täältä.
