Hei ja tervetuloa Laura, Lotta & Lyyli -blogiin. Täällä kirjoittelee tällä kertaa Laura. Ihanaa, että olet täällä! Olen löytänyt mahtavan voiman varjotyöskentelystä ja haluankin kertoa nyt teille omasta kokemuksestani ja siitä, miten se on auttanut minua olemaan parempi kumppani rakkaalleni, Lotalle.
Kun aloitin tietoisesti työstämään varjojani, eteeni käveli samaan aikaan Lotta. Upea sielu, joka järisytti maailmaani. Yhtäkkiä edessäni oli täydellinen peili, jonka kautta pystyin näkemään oman sisäisen maailmani uudella tavalla. Rakkaus tekee ihmeitä, eikö?
Rakkaus ja myötätunto ovat varjotyöskentelyssä keskeinen osa, sillä ilman niitä, varjoja on mahdoton kohdata.
Se olisi liikaa ihmissielulle.
Muistan vielä kuinka reagoin Lottaan, vaikka hän vain oli, tekemättä mitään sen kummempaa. Mieleni teki juosta, paeta pois paikalta, ettei minun olisi tarvinnut kohdata kaikkea sitä, mitä olin piilottanut ja jonka nyt näin ensimmäistä kertaa itsessäni. Olisin voinut jatkaa matkaani, mutta onneksi valitsin jäädä ja kohdata itseni syvemmällä tasolla.
Tämän ihmiskohtaamisen ansiosta, sain selvyyden siitä, kuinka paljon olinkaan kasannut elämäni aikana varjoja. Kuinka ne olivat tiedostamatta tulleet esille milloin missäkin, etenkin ihmissuhteissa. En ollut ennen osannut sitoutua ja ajattelin, että vapauden tuo se, että saan mennä, miten huvittaa. Ymmärsin, miksi minä en ollutkaan ollut täydellinen ihminen monelle. Aloin huomaamaan asioita itsessäni, joita en ennen ollut huomannut. Suurin oivallus kuitenkin oli se, että kaikki riippuu minusta.
Miten sitä voi hyväksyä toisen, jos ei hyväksy itseään? Miten sitä voi ottaa vastaan kaiken sen rakkauden, jos sitä ei osaa vaalia?
Varjojen kanssa työskentely ei ole se kevein henkisen kasvun polku, mutta uskon sen olevan yksi tärkeimmistä.
Se vie ihmistä lähemmäs autenttista itseä ja auttaa näkemään omaa potentiaalia. Varjoja kohtaamalla, pystyy tekemään energeettisesti paljon tilaa elämään, oli kyse sitten elämän rakkaudesta tai uudesta upeasta työpaikasta. Varjotyö auttaa olemaan vielä rakastavampi ja ymmärtäväisempi yksilö, koska se auttaa hyväksymään oman itsen kokonaisena ja näin myös hyväksymään toisen.
Varjotyö antoi minulle perspektiiviä; se mitä näin Lotassa, olikin heijastus minusta. Se on välillä vaikea myöntää, että minusta löytyy juuri se kaikki, mitä tuomitsen ja kadehdin muissa. Olen aina katsonut Lottaa ihailevin silmin, välillä suloisen katkerana, koska olen nähnyt hänen kauttaan oman potentiaalini. Jos en olisi tiennyt, että kyse on omista varjoistani, olisin lähtenyt karkuun tätä tunteiden myllerrystä ja mahtipontista suhdetta. Varjotyö kuitenkin auttoi minua katkaisemaan sen, mikä oli ennen ollut syy suhteiden päättymisille.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä, miten Lotta ja minä autamme toisiamme kasvamaan. Puhumattakaan Lyylistä ja hänen taidosta auttaa meitä olemaan läsnä elämässä ja pysähtyä.
Meidän suhteessa pystymme antamaan toisillemme turvallisen ja rakastavan ympäristön, jota varjojen kohtaaminen tarvitsee. Varjot on tuotava valoon, ne pitää tuntea ja sen jälkeen rakkaudella hyväksyä. Ymmärtää, että mitään pahaa ei tapahdu, päinvastoin. Ymmärtää myös sen, että ihminen on herkkä olento ja se on ihmisen kauneus.
Valintani siitä, että myönsin kipeitä asioita itselleni ja annoin itseni tuntea ne täysillä, teki minusta paremman kumppanin. En enää anna monenkaan tiedostamattoman asian ohjata suhdetta, vaan otan niistä vastuun. Pystyn olemaan läsnä ja ymmärrän, että se kaikki tipahtaa aina omaan itseen, ei toiseen. Se on turha kiukutella toiselle, koska loppujen lopuksi se toinen on vain peili omasta sisäisestä maailmasta.
Kun eteen astuu ihminen, jonka vuoksi tekisit, mitä vain, on varjojen kohtaaminen tarpeellista, vaikka se saakin välillä haukkomaan happea. Varjotyön avulla olen ymmärtänyt, että kyse ei ole hänestä, vaan kyse on omasta valinnastani kehittää itseäni niin, että pystyn rakastamaan. Rakastamaan itseäni, häntä ja Lyyliä, tietenkin.
