Kirjoittaja Anna-Kaisa Arvo on nuori nainen täynnä energiaa ja elämäniloa. Hänellä on kova halu kasvaa, kehittyä ja haastaa itseään niin työssä kuin vapaa-ajalla. Anna-Kaisa työskentelee henkilöstöjohtajana Suomen johtavassa maalausfirmassa.
Työkaverit ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa viettää elämästään paljon aikaa – kannattaa
sen takia valita heidät huolella. Lisäksi oikeanlaiset ihmiset työpaikalla saavat tuntemaan inspiraatiota, joka näkyy siinä, että koko tiimi kukoistaa.
Uskon, että yksilö tuntee riittävyyden tunteen kun hän kokee, että keskinäiset luottamussuhteet ovat kunnossa. Ajattelen itse, että luottamus kumpuaa arvostamisen ja kunnioittamisen kulttuurista, asemasta tai tittelistä huolimatta.
Miesten kanssa työskentely on opettanut itselleni paljon. Koen, että olen kasvanut ja voimistunut ihmisenä älyttömän paljon nykyisessä työyhteisössä. Se rohkeuden ja päättäväisyyden määrä heidän keskuudessa on käsittämätöntä.
Kunnianhimo, tuloksen tekemisen jano ja periksiantamattomuus ovat tarttuneet myös minuun. Olen oppinut, että pää saa olla pilvissä jos jalat kuitenkin pysyvät maassa. Ei ole kyse kuitenkaan siitä, että naisen tarvitsee muuttua mieheksi. Naisenergia saattaa vain voimistua, kun saa ympärilleen vahvoja, määrätietoisia persoonia.
Parhaimmillaan työkaverit ovat kuin sisaria ja veljiä, he tietävät heikkoutesi ja vahvuutesi ja silti olet heidän silmissä täysin riittävä.
Rohkeutta ja jaksamista tarvitaan
Jos pelkää ja välttää liikaa virheiden kohtaamista, tuskin voi koskaan puhjeta täyteen kukoistukseen. Kun tekee paljon asioita, ei kaikki mene suunnitelmien mukaan, vaikka usein menisikin, niin on kohtuutonta vaatia sitä joka kerta. Monesti käy niin, että rohkeasti kun yrittää ja lähtee mukaan uusiin asioihin, löytää itsensä keskeltä uusia, mielenkiintoisia seikkailuja. Ei kannata jättää tekemättä jotain asiaa tai päätöstä vain sen takia, että tuntee epävarmuutta.
Voiko työkuorma olla liian iso, jos kuitenkin tuntuu vielä hyvältä? Olen havainnut, että nykyään työelämässä ei pärjää, jos ns. oma kone ei käy 110% tehokkuudella koko ajan, aina pitää olla askeleen edellä ja sykkiä satalasissa. Oma voima ja jaksaminen on tärkeimpiä energioita mitä meillä on, jos ei itse jaksa niin se heijastuu kaikkialle ja kaikkiin kohtaamisiin. Pitää huolehtia, että pyörät pyörivät kehossa oikeaan suuntaan. Usein tulee vastaan päiviä, jolloin illalla vasta pysähtyy ja ajattelee, että päivä on mennyt aivan sumussa, on ollut liian kiire hengittää ja olla läsnä.
Pienistä asioista iloitsemisen tärkeys
Omalle luonteelleni on ominaista, että kaiken tarvitsee valmistua heti, olla täydellistä mahdollisimman nopeasti. On vaikea nauttia keskeneräisestä tai mennä puolivaloilla hetken aikaa. Joskus kun vielä ymmärtäisi, että mitä pienemmistä asioista iloitsee sekä nauttii myös keskeneräisestä, sitä enemmän kiitollisuuden aiheita löytää, niitähän on joka puolella matkan varrella.
Tulevaisuus tulee hitaasti, päivä kerrallaan. Aina ei malttaisi odottaa ja pysyä housuissaan, on vaikeaa pysyä aloillaan, mutta välillä olisi hyvä pysähtyä ja katsoa myös taaksepäin ja nauttia saavutuksistaan.
Voin myöntää, että olen itsekin kokenut syyllisyyden tunnetta, että onko minulla oikeus pysähtyä ja ”relata”. Välillä kun väkisin vaan puskee eteenpäin ja haalii kädet täyteen töitä, ettei tuntisi oloaan toimeettomaksi.
Tarvitseeko se aina erikseen ansaita, että on oikeutettu esimerkiksi lomalle? Suorittajana olen itsekin ajatellut, että ensin työt, sitten huvit. Vaikka sisimmissään tietää, että on paiskinut aivan hulluna töitä, mutta riittääkö silti sekään siihen, että ansaitsee hetken itselleen ilman työn hälinää. Miksi jostain syystä minulla olisi oikeus ottaa rennommin kun muilla on kuitenkin rankkaa ja kiirettä?
Fiksuinta olisi kuitenkin pedata itselleen koko ajan sellainen tilanne, että jaksamisen taso on korkealla. Tarkoittaa toisien sanoen, että lomalle täytyisi jäädä vaikkei väsytä, tärkeintä olisi ennakoida, että pystyy takaamaan riittävän vireystason itselleen. Hälytyskellojen tulisi soida ennen kuin ollaan työuupumuksen puolella.
Vertasimme joskus toimitusjohtajan kanssa, että pitkäkestoisella urheilukilpailusuorituksella on oikeastaan täysin samoja ominaisuuksia kuin työelämän työrupeamalla ja ponnistuksilla.
Aluksi on innoissaan kun lähtee suoritukseen, mutta kesken suoritusta voimat alkavat hyytyä. Alkaa jopa oksettaa ja miettii, että miksi ihmeessä lähdin tähän mukaan, kun painaa pää kolmantena jalkana kelloa vastaan. Loppua kohden silmissä alkaa kirkastua ja maalissa on paras olo ikinä. Ihan voittajafiilis. Sen jälkeen ruvetaankin jo suunnittelemaan seuraavaa suoritusta. Tämän tunteen voin täysin allekirjoittaa sekä työelämässä että urheilukilpailuissa. Välillä se viha-rakkaussuhde suoritusta kohtaan on käsin kosketeltava.
Itselle sopiva tasapaino löytyy kokeilemalla
Oma kalenterini näyttää viikoittain värityskirjalta. Luonteelleni on ominaista, että kaikki asiat ovat kalenterissa, pienimmätkin asiat tulee olla organisoituna kalenteriin. Parasta kalenterointia on, että osaa itse priorisoida asiat oikeaan järjestykseen. Uskon,
että onnellinen elämä muodostuu juuri siitä, että työelämän ja vapaa-ajan välille löytää itselleen sopivan balanssin.
Olen todennut toimivaksi ratkaisuksi, että kalenteroin jokaiselle päivälle riittävästi aikaa omille intohimoilleni ja harrastuksilleni töiden lisäksi. Ensiksi laitetaan kalenteriin treenit ja omat vapaa-ajan menot. Silloin varmistan, että olen varannut päivän tärkeimmälle hetkelle aikaa kalenterista, koska ilman tätä hengähdystä en jaksaisi täysillä työelämän pyörteissä.
On turha tehdä ns. tunteja sisään, jos ne ovat tehottomia. Työtuntien määrä ja pitkät päivät eivät kuormita liikaa, kun ei tee työsuoritusta yhteen putkeen aamusta iltaan. Kannattaa siis keventää työpäiviä aamuisilla rutiineilla ja iltapäivän tempauksilla.
Väsyneenä ja stressin keskeltä kaikki näyttää kaaokselta, pikku breikki ja urheilutauko iltapäivään niin maailma näyttää taas paremmalta kun avaa läppärin ja palaa työasioiden ääreen illalla uusin silmin. Toki työnkuvat ovat erilaisia ja kaikki eivät pysty työpäivän etenemiseen niin paljon vaikuttamaan, sekin on otettava huomioon.
Elämä on jatkuvaa valitsemista
Elämä koostuu pitkälti valinnoista, jos ei ole aikaa, sekin on oma valinta. Toki on sellaisia asioita ja tapahtumia, jotka eivät tapahdu omasta halusta, vaan siihen voi vaikuttaa ulkopuolinen tekijä. Kuitenkin melko pitkälle omia menoja pystyy itse priorisoimaan. Jokainen kuitenkin laatii loppupeleissä omat menot ja tapaamiset kalenteriin itse.
Välillä on hyvä pysähtyä ja pohtia, kannattaako vetää laput silmillä työuralla ja ajatella, että toteutan muita haaveitani sitten joskus, kun on aikaa. Sitten tulee se päivä kun hoksaa, että ei olekaan aikaa niille asioille, joita aina on haaveillut tekevänsä työuran jälkeen ”kun on aikaa”.
Työelämässä on tuttua, että kaikkia asioita mitataan, seurataan ja tilastoidaan. Loppupeleissä, siviilielämässä ne asiat joita ei voi mitata, muodostuvat mittaamattoman arvokkaiksi. Uskon, että työelämän ulkopuolinen tasapaino ja onnellisuus näkyvät pitkälti myös työelämässä, erityisesti nyt ainakin meneillä olevana ajanjaksona.
Tulin siihen tulokseen, että kannattaa aloittaa elämästä nauttiminen samantien. Ratkaisevin tekijä on kuitenkin, että elää omannäköistä elämää. Tärkeintä on, että se tuntuu omalta ja tuntuu hyvältä sisältäpäin, eikä vain niillä ehdoin, että ulkokuori
näyttää hyvältä.
