“Erilaisuus ei ole ainoastaan hyväksyttävää – vaan supervoima” sanoo lastenkirjailija Johanna Elomaa

Ensimmäinen Hidasta elämää -satukirja on julkaistu! Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit -satukirjan on kirjoittanut Hidasta elämää -bloggari ja kirjailija Johanna Elomaa.

Kirja kertoo ainutlaatuisuuden tuomista vahvuuksista ja siitä, mitä erilaisista ominaisuuksista ja tunteista voi oppia. Jokainen on erilainen ja siksi täysin ainutlaatuinen. Kirjassa päästään seikkailemaan viidakkoon, kun Oliver Oranki kadottaa äitinsä. Siitä seuraa sademetsäseikkailu, jossa jokainen auttaa – ehkä huomaamattaankin – omilla vahvuuksillaan, omana itsenään.

Johannalle orangit ovat tuttuja, sillä hän on ollut hoitamassa orankeja niille suunnatussa kuntoutuskeskuksessa Indonesiassa. Sademetsien hakkuut ja ihmisten ajattelemattomuus ovat tehneet orankien elämän haastavaksi omassa kodissaan. Tässä kirjassa päästään kurkkaamaan myös orangin näkökulmasta, miltä ihmisen toimet näyttävät. Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit -kirja lisää myötätuntoa kaikkea elävää kohtaan – itseä, muita ja luontoa.

Kysyimme Johannalta tarkemmin kirjan teemoista:

Kirjoitat kirjassa lapsille ainutlaatuisuudesta. Mikä on sadun ydinviesti jokaiselle lapselle?

– Jokainen meistä on omine erityispiirteinemme ainutlaatuinen yksilö. Haluan korostaa satukirjassani sitä, miten erilaisuus ei ole ainoastaan hyväksyttävää, vaan siinä on sellaista supervoimaa, joka auttaa meitä yhdessä saavuttamaan suuria asioita. Osoittamalla myötätuntoa muita kohtaan ja ymmärtämällä muiden erilaisuutta, maailmasta tulee sopuisampi paikka, jonne mahtuu kaikenlaisia tyyppejä karvaan tai karvan alle katsomatta.

Millaisia tunteita ja ominaisuuksia kirjassasi käsitellään?

– Oliver Oranki kadottaa kirjan alussa äitinsä savuavalle metsälle ja joutuu jättämään palavan kotinsa taakseen. Matkan aikana Oliver kohtaa menetyksestä aiheutuvaa surua ja ikävän tuomaa painoa sydämessä. Niitä tunteita hän työstää uusien ystäviensä kanssa.

Ylivilkkaasta Milla-Maria Makakiapinasta tulee rauhallisen Oliverin paras ystävä. Introvertti Galle Gibbonapina opettaa Oliverille hiljaisuuden ja rauhan tärkeyttä ja erityisherkkä Pilvi Perhonen sen, että herkkyydessä on voimaa.

Oliver kohtaa matkallaan myös epävarman Liina Lehtisammakon, pelokkaan Santeri Sarvikuonon sekä ennakkoluuloja koko elämänsä kohdanneen Petteri Pyyttonin.

Mitkä kirjan tunteista tai ominaisuuksista ovat sinulle itsellesi kaikkein tutuimpia ja miten ne ovat näkyneet elämässäsi?

Olen kipuillut aina riittämättömyyden tunteen kanssa, ja toisinaan peilistä katsoo edelleen epävarma Liina Lehtisammakko. Silloin itseään pitää muistuttaa omista erityistaidoistaan.

Erityisherkkänä ja vahvasti tuntevana ihmisenä samaistun myös Pilvi Perhosen siipien sisään, ja toisinaan joudun edelleen selittelemään muille oman tilan tarvetta.

Kuten Punto Pahkasika, minutkin on joskus heitetty porukasta pois ja osaan tuntea, miltä joukon ulkopuolelle jääminen tuntuu. Se on tehnyt myöhemmällä iällä luottamisen muihin joskus haastavaksi.

Oletko kokenut aina olleesi arvokas ja oikeanlainen sellaisena kuin olet? 

– Omaa arvoani ja paikkaani maailmassa olen joutunut hakemaan vielä aikuisenakin. Lapset ovat usein turhan raadollisia toisiaan kohtaan. Pitkään ajattelin, että olen turhan ujo, syrjäänvetäytyvä, vartaloltani liian lättänä ja aivan liian käkkärätukkainen.

Siksi kirjassani myötätunto ja sen näyttäminen muille kulkee läpi tarinan punaisena lankana. Haluan myös osoittaa, että monesti ennakkoluulot muita kohtaan osoittautuvat elämässä vääriksi.

Kun katsot aikaa taaksepäin lapsuuteesi: Millaista tukea ja turvaa olisit itse silloin kaivannut? Miten tuo näkyy kirjassasi?

– Peloista puhuminen oli ainakin minulle vaikeaa. Siihen ei kauheasti rohkaistu. Piti olla reipas ja pärjätä. Pelot hävettivätkin, eikä niitä sopinut oikein tunnustaa.

Monen lapsen elämään kuuluu myös surua menetyksestä. Surun tunnetta ja sen käsittelyä on hyvä pohtia jo varhain, jotta surusta tulisi tunteena vähemmän kummallinen ja siitä olisi siten helpompi päästää irti.

Kirjassa koetan tuoda esiin sitä, että kaikenlaisista tunteista voi puhua ja niitä voi myös näyttää muille ilman häpeää tai pelkoa siitä, että muut tuomitsevat.

Minkä yhden lauseen haluaisit poimia kirjastasi viestiksi jokaiselle aikuiselle ja lapselle?

– “Koskaan ei voi tietää, mikä kulman takana odottaa tai mitä karvan tai nahan alla piilee.”

Kirjan on taittanut ja kuvittanut Satu Kontinen.

Tutustu kirjaan ja sen ikäsuosituksiin tarkemmin TÄÄLTÄ.