Miltä tuntuu odottaa kuolemaa, kun kasvattaa sisällään elämää? Kuinka tukea ystävää, kun on itse ihan rikki?
Nelikymppisten Pepin, Annikan ja Tommin elämä pyörähtää ympäri, kun menestynyt juristi ja ikisinkku Annika saa samalla lääkärikäynnillä tietää sairastavansa rintasyöpää ja odottavansa lasta. Annika haluaa kuolla ”oikein” ja ryhtyy valmistautumaan kuolemaansa, kirjoittamaan elämänohjekirjeitä syntymättömälle lapselle ja värväämään Pepistä äitiä. Kun Annika alkaa etsiä lapselle sopivaa isää Pepin rinnalle treffipalvelusta, mikään ei tunnu menevän suunnitelmien mukaan.
Hidasta elämää -kirjaperheen ensimmäinen romaani Elämä ensin on riipaisevan elämänmakuinen lohtukirja elämästä, kuolemasta ja ennen kaikkea ystävyydestä. Kirjaa on kutsuttu myös elämäntaidolliseksi romaaniksi.
Kirjan kirjoittaja, toinen Hidasta elämää -perustaja Sanna Wikström vastaa kysymyksiimme ja avaa suhdettaan kirjan teemoihin:
Ystäväsi on kuollut syöpään alle nelikymppisenä ja olet kertonut siitä somessa ja blogissasi. Miten oma kokemuksesi on vaikuttanut kirjan syntyyn?
– Onhan se toki vaikuttanut paljonkin. Olin pitkään miettinyt, mitä lastenkirjoista tutuille hahmoille Pepille, Annikalle ja Tommille kävi aikuisena. Miten kaikki ne piirteet, joista luimme lastenkirjasta, vaikuttivat siihen, mitä heistä tuli aikuisena? Tämä pohdinta sai hahmot eloon. Sitten kun aloin miettiä, minkä tarinan osaan ja haluan kertoa, niin kyllä se oli syöpään sairastuminen. Syöpä koskettaa kuitenkin meistä niin montaa joko läheisen roolissa tai sairastajana. Se tuo mukanaan paljon pohdintaa kuolemasta mutta myös elämästä.
Minusta tuntui tosi vahvasti kirjaa kirjoittaessa, että edesmennyt ystäväni oli minun tukenani. Kävin paljon läpi yhteisiä keskustelujamme ja myös kehomuistoja erilaisista yhteisestä tilanteista. Minusta tuntuu, että ystäväni sielu liikkuu tämän kirjan sivuilla.
Kirja on vakavasta aiheestaan huolimatta myös paikoin hykerryttävän hauska ja sydäntä lämmittävä. Mistä valo kirjan sivuille kumpuaa?
– Minulle on piirtynyt sellainen käsitys elämästä, että kaikki tunteet ja kokemukset ovat koko ajan läsnä. Samalla kun on surua, voi olla myös iloa. Samalla kun pelkoa, on myös nautintoa elämästä. Halusin tuoda tähän kirjaan tilaa ihan kaikille tunteille. Ja tarkoitan erityisesti lukijan tunteita. Erilaisten tunteiden tuntemisen salliminen tekee meistä kokonaisempia.
Onko sinulle ollut aina selvää, että haluat kaunokirjailijaksi – olet kuitenkin kirjoittanut jo 11 tietokirjaa?
– Ei ollenkaan. Ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan tätä, en ollut ajatellut, että kirjoittaisin fiktiota. Tämän kirjan kanssa kävi kuitenkin niin, että se kasvoi sisälläni niin suureksi, etten voinut enää pitää sitä sisälläni – oli pakko ryhtyä kirjoittamaan. Nautin kirjoittamisen jokaisesta hetkestä, vaikka kävin välillä kipeitäkin kokemuksia läpi.
Kirjoittaessa en ajatellut, että sitä lukisi kukaan. Kun ystäväni luki pätkiä kirjasta, hän vaati, että jatkan kirjoittamista. Hän muun muassa lähetti minulle viestin, että hän vaatii saada kirjan lopetuksen asap, koska ei kestä olla epätietoisuudessa, että miten kirja loppuu. Lopulta hän kannusti kertomaan Otavalle, että tällainen käsikirjoitus on olemassa. Tästä ”salassa” kirjoittamisesta johtuen olen kirjassa paljaimmillani, vaikka en kerrokaan omaa tarinaani. Juuri tuo ”paljaus” on jännittänyt minua eniten tässä julkaisussa.
Jännityksen on kuitenkin voittanut se ilo, että tämä on ensimmäinen Hidasta elämää -romaani ja myös se, että ehkä tämä on uusi tapa tulla ihmisinä yhteisen kokemuksen äärelle ja jakaa ihmisyyden kipuja ja iloja.
Mikä on se ydinsanoma, jota toivot kirjan välittävän lukijoilleen?
– Ehkä sanoisin mieluummin niin, että haluaisin kuulla lukijoilta, minkä ydinsanoman se heille välitti (esimerkiksi Instagramin kautta @sannamwikstrom). Meillä on jokaisella omat haasteemme, olemme eri vaiheissa ja saatamme kokea samatkin tilanteet ihmisinä hyvin eri tavoin. Tarinallisessa kerronnassa on se ihana puoli, että voimme lukea toisen täysin erilaisesta elämästä ja kokemuksista uteliaina mutta voimme myös samaistua henkilöhahmoihin. Sanoman lisäksi toivon, että kirja välittää lukijalleen juuri ne kokemukselliset viestit, jotka ovat jo sydämessä mutta eivät ehkä olisi muuten tulleet perille.
Tutustu ensimmäiseen Hidasta elämää -kaunokirjaan:
