On aika myöntää, että tunteet kuuluvat työpaikalle. Ja kun myönnämme sen, voimme tarkastella tunteiden vaikutusta ja liikkeitä rehellisesti.
Tiedämme kokemuksesta, että kun joku tulee tilaan pahalla tuulella, se tuntuu kaikille. Kun äiti on kiukkuinen, se ei jää huomaamatta lapselta: kurahanskan laittaminen saa kierrokset nousemaan, ja sen seurauksena lapsi vastustelee, kun aikuinen kiukuttelee – vai kummin päin se meneekään! Kun pomo tulee kireänä työpaikalle, tunne leijuu koko tilassa, ja joku alkaa vastustaa tunnelmaa – oliko se taas se pelkoon reagoiva tiimiläinen vai tunnollinen työntekijä?
14 vuoden esimieskokemuksella sanoisin, että mitä enemmän ihmisellä on päätäntävaltaa ja vastuuta, sitä enemmän hänellä on vastuuta myös omien tunteiden käsittelyssä. On nimittäin niin, että käsittelemättömät tunteet vievät tilaa: ne näkyvät tunnelukkoina ja selviytymiskeinoina, jotka vaikuttavat aina ihmissuhteisiin. Ja näiden kautta pomo myös johtaa muita ihmisiä. Kaikki altistuvat pomon tunteiden kohtaamattomuudelle.
Jos pomo ei osaa, uskalla tai halua käsitellä tunteitaan, tarkoittaa se sitä, ettei hän ymmärrä muidenkaan tunnemaailmaa syvästi. Ja toisin päin: Toista voi ymmärtää paremmin, kun on kohdannut itsessään samankaltaisia tunteita. Ja toisen voi kohdata vain sillä syvyydellä, jolla on ensin kohdannut itsensä.
Mikäli pomo ei käsittele omia tunteitaan, hän ei mahdollista työpaikalla tilaa myöskään muiden tunteille, niille ei yksinkertaisesti ole tilaa, jos muut vain reagoivat johtavan ihmisen tunnelukkoihin tai omien tunteiden suojeluun. Käsittelemättömät tunteet ja reaktiot varastavat aina huomion ja tilan – pahimmillaan koko työyhteisön energia alkaa pyöriä pomon tunnereaktioiden tai tunteiden suojelun ympärillä.
Stressaavassa työssä, mitä pomojen työ monesti on, nousee stressistä johtuvan pelkoreaktion kautta helposti esiin erilaisia syviä tunteita ja niiden peittelemistä erilaisin reaktioin:
Epäonnistumisen pelko
Näkymättömyyden pelko
Häpeä
Hylätyksi tulemisen pelko
Haavoittuvuus
Syyllisyys
Pettymys
Riittämättömyys
Kun taas pomo käsittelee omia kokemuksiaan ja tunteitaan, hän osaa myös kysyä ja antaa tilaa ihmisyydelle omassa tiimissään ihan toisella tavalla. Ja vaikka pomo ei ole terapeutti (joskaan siitä taidosta ei useinkaan olisi haittaa), hän osaa omasta kokemuksestaan käsin kysyä oikeita kysymyksiä oikeissa hetkissä. Hän näkee selvemmin tunteita ja tunnereaktioita ja osaa vastata niihin paremmin ihmisyydellä: ”Ymmärrän, koska olen kokenut jotain samankaltaista, sillä olen ihminen.”
Ei ole helppoa olla tunnetaitoinen pomo. Se vaatii usein raskasta ja veemäistäkin omien sisuksien tarkastelua. Se vaatii istumista tuntikaupalla tunteen kanssa, joka ei tunnu kivalta. Se vaatii valtavasti lempeyttä (ei piiskaamista!) itseä kohtaan ja tilan antamista omille kokemuksille – vaikka ne näyttäisivät epäpomomaisilta. Usein ne nimittäin ovat sisäisen lapsen kuuntelemista, jolla on täysin ”epäloogisia” käsityksiä, uskomuksia, tunteita tai tunnerakenteita.
Mutta silloin ymmärtää jotain olennaista. Silloin ymmärtää enemmän ihmisyydestä. Ja mistä muusta työyhteisö koostuu? Työtä ei tehdä ilman ihmistä, joten on aika alkaa katsoa tarkemmin ja laajemmin ihmisyyden kokemuksia.
Lisää tunteiden käsittelystä Lempeyden kirjassa (joka on myös täydellinen pomo- ja alaistaitojen kirja!):
