Ne ominaisuudet ja tarpeet, joista tällä kertaa halusin kirjoittaa tulevat usein hyvin helposti väärin tulkituiksi. Herkän ihmisen tarve omaan aikaan ja rauhaan on yllättävän monelle vaikea käsittää. Etenkin nuorena koin olevani outolintu ja sain joskus varsin suoraa palautetta ”epäsosiaalisuudestani” ja pidättyväisyydestäni.
Tämä kirjoitus on ensisijaisesti tarkoitettu herkille introverteille ja erityisherkille, joille oma rauha ja omien rajojen sekä reviirin kunnioitus ovat tärkeitä asioita. Toivon, että kertomalla omista piirteistäni ja tarpeistani joku toinen kaltaiseni kokee helpotuksen tunnetta ja voi antaa itselleen synninpäästön. ”Ah, en olekaan outo ja ainoa, joka kokee näin!”
Jos tämä artikkeli herättää sinussa hämmennystä tai ärtymystä, se ei todennäköisesti ole sinua varten ja voit tyynesti ohittaa koko jutun. Tai halutessasi voit pohtia auttaisiko tämä sinua ymmärtämään jotakuta herkkää läheistäsi. Todettakoon, että olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilaiset tarpeet.
Erityisherkille on tärkeää oppia suojaamaan itseään
Kolme äärimmäisen tärkeää asiaa elämässäni ovat oma rauha, oma reviiri ja rajat, joilla suojaan itseäni. Olen ollut syntymästä saakka hyvin herkkäaistinen, enkä ole aina osannut tehdä eroa omien tunteitteni ja toisten ihmisten tunteiden välillä. Olen ollut kuin pesusieni, joka on imenyt vaikutteita ympäristöstään.
Omista kasvuolosuhteistani johtuen opin pienestä saakka olemaan supertarkkaavainen ja kantamaan vastuuta isoista asioista. Halusin, että kaikilla on kaikki hyvin, ja kun ei ollut, kannoin huolta ja yritin ratkoa aikuisten ongelmia. Se oli ymmärrettävästi kovin raskasta ja traumaattistakin.
Aikuisena opettelin irti yliempaattisuudesta ja ylivastuullisuudesta, jotta minulle jäisi tilaa ja energiaa nauttia omasta elämästäni, sekä pysyä yhteydessä siihen, kuka minä olen ja mitä minä haluan. On helppoa unohtaa itsensä syöksymällä aina ratkomaan toisten ongelmia. Siksi nämä kolme asiaa ovat minulle tärkeitä: rauha, rajat ja reviiri.
Oma rauha
Herkälle rauha on elämän eliksiiriä. Olemme rauhaa rakastavia olentoja. Sitä rauhaa on kuitenkin helppo järkyttää, jos herkkä ihminen on niin auki ja rajaton, että hän ottaa kaikkien muiden tarpeet, tunteet ja huolet kantaakseen.
Minusta tuli hyvin huolestunut jo pienenä. En saanut mielenrauhaa tai lehmän hermoja synnyinlahjana, vaan jotain ihan muuta. Minusta tuli erinomainen huolehtija, stressaaja, pelkääjä ja hermostuja. Mitä opin? Opin arvostamaan rauhallista ympäristöä ja mielenrauhaa yli kaiken. Ryhdyin vaalimaan noita asioita elämässäni. Opettelin meditoimaan, jotta voin palata rauhan tilaan riippumatta siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Helpointa rauhan kokeminen on luonnossa ja luonnon helmaan onkin päästävä säännöllisesti kaikkia ärsykkeitä pakoon tai olo käy levottomaksi.
Rajat
Näin taaksepäin katsoen minulla ei tainnut olla juuri minkäänlaista käsitystä terveistä rajoista lapsena ja nuorena. Kun seurasin lähipiirissäni olevia aikuisia, näin kaksi ääripäätä: itsekeskeisyyden ja ylikiltteyden. Toisessa palveltiin eniten itseä ja toisessa kaikkia muita paitsi itseä.
Omaksuin enemmän kiltin roolin, vaikka aika ajoin osoitinkin rajusti mieltäni. Arvatenkin omien tarpeiden, tunteiden ja rajojen tunnistamisessa oli myöhemmin opettelua. Vasta täydellisessä uupumuksessa ja kehoni oireillessa aloin opetella ilmaisemaan omaa tahtoani. Tänä päivänä kuuntelen itseäni ja uskallan vetää rajoja vaikka joku niistä loukkaantuisikin. Tunnen sen epämiellyttävänä ahdistuksena kehossani, jos joku yrittää talloa rajojeni yli tai yritän suostutella itseni sellaiseen, mihin en oikeasti haluaisi myöntyä. Rajojen rikkominen tuntuu ihan fyysisesti pahalta.
Reviiri
Olen ihmetellyt toisinaan, mistä voimakas reviiritietoisuuteni kumpuaa. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä tarkempi olen henkilökohtaisesta reviiristäni. En kerta kaikkiaan pidä siitä, jos joku tunkee fyysisesti liian lähelle, tuppautuu seuraan kutsumatta tai muilla tavoin tungettelee.
Kaipaan ihmisiltä sosiaalista pelisilmää ja hienotunteisuutta. Kaikenlainen iholle tunkeminen ahdistaa. Jokainen yli-innokas kosija sai nuorena lähtöpassit, sillä minua piti lähestyä hienovaraisesti. Olen avoin, mutta samalla äärimmäisen yksityinen ihminen. Varjelen kotiani ja perhettäni ja olen hyvin tarkka siitä, keitä päästän lähipiiriini.
Joskus soimaan itseäni ja ajattelen, että olen kamalan epäsosiaalinen. Tiedän kuitenkin, että rakastan syvästi monia ihmisiä ja aidot, syvälliset kohtaamiset ovat elämäni suola.
Jos olet herkkä, introvertti ja erakoitumiseen taipuvainen, älä hätäile. Meitä on monia. Nautimme parhaiten elämästä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä itsemme hyväksyen ja rajojamme kunnioittaen. Herkkä ihminen on mitä lojaalein ystävä, loistava kuuntelija, myötätuntoinen auttaja ja syvällinen keskustelukumppani, kun hän saa toteuttaa sosiaalisuuttaan itselleen sopivin tavoin. Herkän rinnassa sykkii yleensä lämmin sydän, joka toivoo kaikille hyvää.
Jos kaipaat elämääsi rauhaa, rajoja ja omaa tilaa, käytännön apua löydät Herkän voimakorteista. Kortteihin voit tutustua TÄÄLLÄ.
