Aamulla heräsin hyvillä mielin. Sitten luin uutisia ja somen uutisvirtaa noin tunnin ajan. Olo oli sen jälkeen merkittävästi huonompi: ahdistunut ja hukassaoleva.
Olen kokenut saman lukemattomia kertoja, mutta vihdoin päätin ottaa opikseni. Todennäköisesti taas iltapäivästä olisin selannut uteliaisuuttani hieman lisää uutisia. Ja illalla tietenkin, kun ”ei ole muutakaan”. Mieleni olisi pyörinyt autopilotilla kehää ja jokaisen tervehdyttävän tauon jälkeen hakeutunut vaistomaisesti takaisin tuolle kehälle.
Päätin, että riittää.
Uusia uutisia ja sosiaalisen median postauksia syntyy tiheään kuin sieniä sateella. On ymmärrettävää haluta seurata uutisia ja kuulumisia. Jokin ajatus mielen perukoilla kokee sen suorastaan velvollisuudekseen, kokee että on hyvä olla kärryillä. Tässä ajatuksessa on kuitenkin vain hitunen totta ja suurin osa liioiteltua:
Mitään pahaa ei tapahdu siitä, ettei jokainen lue jokaista uutisointia. (Itse asiassa huonommat seuraukset olisi, jos kaikki tekisivät niin.) Vilkaisu päivässä riittää. Tärkein kantautuu kyllä korviin, vaikkei aktiivisesti uutisia seuraisikaan.
Vilkaisu ei ainakaan itselleni tarkoita, että klikkaan otsikoita auki epämääräisen ajan monta kertaa päivässä, kunnes lopulta havahdun ja repäisen itseni irti. Tämä ei missään tapauksessa ole itselleni laadukasta ja nostattavaa vapaa-ajan käyttöä. Ennemmin maalaan, meditoin tai kävelen puutarhassa. Milloin oikeastaan viimeksi olenkaan tehnyt näin? Tuntuu, että aina kun vapaa hetki koittaa, on puhelin kädessä ja keho liikkeetön.
Vilpitön somekin voi masentaa
Uutisähky voi masentaa, ja uutiset voivat olla stressaavia. On kuitenkin hyvä tarkastella sitäkin, että myös vilpitön someselaaminen voi ahdistaa. Kaikkea sopivasti on hyvä nyrkkisääntö. Monella meistä on kuitenkin vaikeuksia hahmottaa, mikä on itselle sopivasti. Mikä palvelee ja missä menee raja. Toisinaan etsimme sosiaalisen median kautta virikkeitä elämään silloinkin, kun perinteinen kirja (jolla on alku ja loppu) tai vaikkapa jokin harrastus voisi tuoda paljon aidompaa iloa.
Ihminen on sosiaalinen olento, mutta aivomme ovat kehittyneet aivan toisenlaisena aikana. Aivomme saattavat haluta sosiaalisuutta ja virikkeitä jatkuvasti, sillä tarjonta on aikanaan ollut niin rajallinen. Evoluution kannalta ”sosiaalisuuden” rajoittamisella ei ole ollut virkaa, mutta onnellisuuden kannalta asia voi olla toisin. Elämme uudessa tilanteessa, jossa meidän tulee tietoisesti hahmottaa, mikä on itsellemme oikea määrä.
Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa
Uskon, että eräs uutisten ja somen ongelmista on se, että niiden kautta keskitymme hyvin paljon asioihin, joihin emme voi vaikuttaa tässä ja nyt. Fokuksemme pyörii jatkuvasti jossain kaukana, hukassa omasta itsestämme. Juuri tämä aiheuttaa itsessäni ahdistuksen. Kaipaan usein maadoittua tai kohdata itseni, mutta kuinka usein sen sijaan kohtaankin vain uutiset, viihdeuutiset tai somen ”uutiset”. Uskon tämän kiteyttävän ongelman.
Entäpä jos tästedes aamuin, illoin ja keskellä päivää tekisin pienen hiljentymisen. Kysyisin, mitä minulle kuuluu. Selaisin uutisia korkeintaan kerran päivässä, rajoitetun ajan. Toisinaan pitäisin siitä vapaata kokonaan. Selaisin myös somea tietoisemmin ja opettelisin pistämään ajoissa stopin. Ajelisin vähemmän autopilotilla. Mitä silloin tapahtuisi?
En tiedä, mutta pelkkä ajatus nostaa kiitollisuuden pintaan. Minulla on valta muuttaa elämäni ja onnellisuuteni. Koen, ettei vaihtoehtoja jää.
❤️:lla Riikka
Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.
