Teksti: Suvi Bowellan, erityisherkkyyden asiantuntija Suomessa / Julkaisu toteutettu yhteistyössä Otavan kanssa
Norjan prinsessa Märtha Louisen ja Elisabeth Nordengin kirjassa Herkäksi syntynyt lapsi (suomenkielinen laitos, Otava 2020) käsitellään oivallisesti muun muassa sitä, miltä päiväkodin aloittaminen ja sieltä kouluun siirtyminen saattaa erityisherkästä lapsesta tuntua.
Voin yhtyä täysin kirjoittajien ja kirjassa haastateltujen asiantuntijoiden, kuten erityispedagogi ja tutkija Nina Eklund Tegarin toiveeseen siitä, että ammattikasvattajilla ja opettajilla olisi enemmän tietoa ja ymmärrystä erityisherkän lapsen ominaisuuksista ja tukemisesta.
Tällä haavaa tuntuu olevan sattuman varassa, millä tavoin erityisherkkä lapsi tulee vastaanotetuksi päiväkoti- ja kouluympäristössä. Tegarin mukaan moni leimataan virheellisesti lapseksi, jolla on sosiaalisia haasteita ja keskittymisongelmia. Osalla erityisherkistä lapsista on myös virheellinen diagnoosi ADHD:sta tai autismista.
”Monia erityisherkkiä, jotka ovat tänä päivänä aikuisia, on kielletty kokemasta tunteitaan ja heitä on käsketty ”ottamaan itseään niskasta kiinni”. Onneksi maailma muuttuu.” – kirjasta Herkäksi syntynyt lapsi
Erityisherkällä lapsella on monia upeita ominaisuuksia, jotka pääsevät oikeuksiinsa, kun lapsi tulee nähdyksi ja hyväksytyksi. Herkät lapset ovat:
- empaattisia,
- auttavaisia,
- tunnollisia ja tarkkoja,
- luovia,
- äärimmäisen intuitiivisia ja
- eläytymiskykyisiä.
- Erityisherkillä lapsilla on usein myös ikäisekseen laaja sanavarasto ja hyvin syvällinen tapa pohtia asioita.
Vääränlaisessa ylikuormittavassa ympäristössä erityisherkän hyvät ominaisuudet hukkuvat stressin alle ja lapsesta tulee hiljainen, vetäytyvä, keskittymiskyvytön ja ärtyisä.
Kirjaa lukiessa kyyneleet pyrkivät silmiin moneen otteeseen, kun mietin kaikkia niitä kertoja, jolloin omat lapseni on ymmärretty väärin kun he ovat reagoineet liian levottomaan ja negatiivisia tunteita täynnä olevaan ympäristöön. Kuinka monta kertaa olenkaan saanut olla tulkkina lapsen ja opettajan välillä erilaisissa ongelmallisiksi koetuissa tilanteissa.
Meidän aikuisten olisi hyvä muistaa se, että nämä pienet herkät ihmiset ovat kuin valheenpaljastuskoneita, jotka poimivat ristiriitaiset signaalit ympäriltään ja reagoivat niihin. Kirjassa todetaan viisaasti, että erityisherkkien lasten kanssa on hyvä olla rehellinen. Heitä ei tarvitse suojata totuudelta, sillä usein nämä lapset tietävät sisimmässään totuuden esimerkiksi vanhempien päätöksestä erota jo ennen kuin asiasta on heille kerrottu.
”Se, että erityisherkillä lapsilla on luonnollinen suhde tunteisiin, on heidän suurimpia vahvuuksiaan. Lapsilla, jotka sulkevat pois tunteensa, on usein haastavampaa.” – kirjasta Herkäksi syntynyt lapsi
Jotta voisimme olla parhaalla tavalla varttuvan erityisherkän lapsen tukena, meiltä aikuisilta vaaditaan rehellisyyttä, läsnäoloa, rauhallisuutta, joustavuutta, kykyä luoda lapselle turvallinen ympäristö ja kykyä olla sovussa omien tunteittemme kanssa sekä sietää lapsen voimakkaita tunteita.
Mitä enemmän tiedämme erityisherkkyydestä, mitä paremmin olemme valmiit aidosti kuuntelemaan ja pysähtymään lapsen tarpeiden äärelle ja sitä paremmin osaamme antaa herkille lapsille sitä tukea, mitä he kaipaavat. Voidakseen hyvin herkkä lapsi kaipaa muun muassa:
- turvallisuuden tunnetta
- ennalta-arvattavuutta
- rutiineja
- mahdollisuutta valmistautua etukäteen
- rauhallisia ja luotettavia aikuisia
- mahdollisuuden vetäytyä omaan rauhaan
- esteettisesti miellyttävän ympäristön
- hiljaisuutta ja joutenoloa
- mahdollisuuden uppoutua omaan mielikuvitusmaailmaan
- tukea erilaisissa siirtymätilanteissa
Yllätyin siitä, että viimeisimmät tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että erityisherkkiä lapsia on aiemmin uskottua enemmän, jopa 30 prosenttia aikaisemmin arvioidun 15-20 prosentin asemesta (Michael Pluess, Elham Assary, Francesca Lionetti, Kathryn J. Lester, Eva Krapohl, Elaine N. Aron ja Arthur Aron, 2018). Jos jopa kolmasosa lapsista syntyy tavallista herkemmällä hermojärjestelmällä varustettuna, eikö olisi korkea aika ottaa tämä huomioon?
”Koulujen ja opettajien pitäisi sisäistää, ettei ainoastaan kuulumista ja näkymistä palkittaisi. Opettajien pitää tietoisesti työskennellä luokitteluja vastaan ja vahvistaa erityisherkkien oppilaiden itseluottamusta.” – kirjasta Herkäksi syntynyt lapsi
Jokaisella meistä on oikeus tulla kohdelluksi arvostavasti omat luonteenpiirteemme huomioiden. Sellainen asenne, että kaikkien on mahduttava samaan muottiin ja siedettävä samoja asioita, mitä muutkin sietävät on mielestäni tunteeton, jopa julma. Se ei johda muuhun kuin herkkien ihmisten uupumukseen, vähentyneeseen omanarvontunteeseen ja lisääntyneisiin terveyshaasteisiin.
Pienillä arkipäivän rutiineilla, ympäristön muokkauksella ja vanhojen rakenteiden uudistamisella voimme vaikuttaa valtavasti näiden pienten ihanien herkkien ihmisten hyvinvointiin ja oman parhaan potentiaalin löytämiseen.
Eikö se ole myös yhteinen etu, että kasvatamme voimavaraisia nuoria ihmisiä, jotka jonain päivänä ottavat ohjat ja rakentavat maailmaamme? Nuorten lisääntyvä pahoinvointi kertoo mielestäni vahvasti siitä, että nykypäivän rakenteissa ja tavassamme kohdata toisemme on jotain vialla.
”Monet erityisherkät lapset ovat älykkäitä ja suoriutuvat hyvin, kun olosuhteet on hyvin järjestetty ja kun he tuntevat olonsa turvalliseksi.” – kirjasta Herkäksi syntynyt lapsi
Suosittelen lämpimästi, että vähintäänkin jokainen erityisherkkä, erityisherkän vanhempi, ammattikasvattajana toimiva, opettaja ja mielenterveyden ammattilainen perehtyy tämän kirjan ajatuksiin ja muihin vastaaviin teoksiin, tutkimuksiin ja artikkeleihin aiheesta.
