Toiset syntyvät kultalusikka suussa ja toiset kuparilusikka suussa.
Lusikan värillä tai arvolla ei ole väliä siinä kohtaa, kun kananmuna laitetaan lusikkaan ja lähdetään elämän kilpajuoksuun muna lusikassa.
Meillä jokaisella on oma elämänpolkumme ja omat haasteemme, omat erilaiset lähtökohdat, erilaiset kiinnostuksen kohteet ja erilaiset elämäntilanteet.
Silti huomio kiinnittyy niin helposti vain siihen, mitä muilla jo on ja itseltä puuttuu.
Mieli on sellainen vekkuli, että se koko ajan kiinnittää huomiota niihin asioihin, mitä meillä ei vielä ole. Mitä meiltä vielä puuttuu. Mitä haluaisimme. Mitä muilla on, mutta meillä ei.
Lehdet, kadunvarsimainokset, netti ja some ovat täynnä ihannekuvia, jotka kertovat meille, mitä meiltä puuttuu. Samalla kun mieli painottaa puutteita, meistä tuntuu puutteelliselta.
Puutteen kokemus saattaa motivoida meitä toimimaan, mutta se syö pidemmällä aikavälillä voimiamme, kun kuppi on koko ajan puoliksi tyhjä (tai nurin).
Entä jos kurkkaisimme kuppiin, ja toteaisimme, että se onkin puoliksi täynnä? Eli mitä kaikkea hyvää elämässämme on nyt? Mitä olemme jo oman elämämme matkalla saavuttaneet ja saaneet aikaan? Mistä olemme kiitollisia itsellemme? Mikä on ihanasti? Mitä kadehtisimme itsestämme, jos katsoisimme itseämme muiden silmin?
Jo se, että saa oman mielen aina välillä kiinni vertailusta, on hyvä alku. Silloin tulee tietoiseksi siitä mielen toiminnasta, joka saa meidät koko ajan tuntemaan olomme vajavaiseksi, puutteelliseksi tai ikuisen juoksukilpailun hännänhuipuksi.
Kun tulee tietoiseksi vertailevasta mielestä, voi tarkkailla, miten se vaikuttaa kokemukseen elämästä, itsestä ja millaisia tunteita se herättää.
Opettele kääntämään mieli omiin vahvuuksiisi ja oman elämänpolkusi uniikkeihin käänteisiin, sillä se tuo elämään valtavasti voimaa. Ilman tätä taitoa mieli ei ole koskaan tyytyväinen.
Jos mieltä ei opeta pois vertailusta, tavoitteen täytyttyä se kiinnittyy uuteen tavoitteeseen, ja taas uuteen.
Aina on joku, joka on parempi, hoikempi, lihaksikkaampi, nuorempi, ammattitaitoisempi. Vertaileva mieli löytää aina puolityhjän kupin, joka pitää täyttää, jotta voisi olla onnellinen.
Pyri muistuttamaan itseäsi siitä, että jokaisella meistä on omat tasapainoilut elämässään. Jokaisella on omat haasteensa, omat kipukohtansa ja omat yrityksensä tulla onnelliseksi.
Ja kuitenkin: kun lakkaamme vertailemasta, saatamme huomata, kuinka onnellisia ja onnekkaita olemmekaan – juuri omassa elämässä, juuri sellaisena kuin se on. Juuri sellaisena kuin olemme.
Teksti on Sanna Wikströmin ja Jutta Gustafsbergin kirjasta Tsemppikirja – 52 säteilevää ajatusta sinulle
