Olen puhunut viime aikoina paljon yksinäisyydestäni. Tämä on herättänyt useat teistä kommentoimaan ajatuksiani.
”Olen todella hämmentynyt siitä, kuinka sinä noin sosiaalisena ihmisenä voit olla yksinäinen”, on moni saamani viesti alkanut. Jotkut jopa kiistävät kokemukseni eivätkä usko, että voin olla oikeasti yksinäinen. Osa taas kertoo hämmentyvänsä siksi, että he eivät voi samaistua yksinäisyyteeni, sillä kokemus on heille vieras.
Nämä ajatukset ovat saaneet minut pohtimaan asiaa paljon, sillä itsellänikään ei ole ollut vastausta siihen, miksi minä olen yksinäinen ja kuinka taas joku toinen puolestaan ei, vaikka olisi aivan samanlaisessa elämäntilanteessa.
Olen tullut siihen tulokseen, että merkittävä yksinäisyyden kokemukseen vaikuttava ja sitä syventävä tekijä on herkkä mielenlaatu.
Asia alkoi avautua minulle reilu vuosi sitten kun luin erityisherkkyyttä tutkivan Elaine Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen. Sen myötä aloin yhdistää monta erityisherkkyyden elementtiä kokemukseeni yksinäisyydestä.
Erityisherkkyys voi olla herkkyyttä itseä, toisia tai ympäristöä kohtaan. Herkkä ihminen muun muassa vertailee itseään muihin ja kiinnittyy negatiivisiin kokemuksiin helpommin. Hän ottaa asiat henkilökohtaisemmin sekä lukee ja analysoi toisten tunteita tarkkaan. Toisten some-päivitykset saattavat vaikuttaa kovemmin herkän itsetuntoon tai ihmisjoukon hälinä saada hänet helposti ylivirittyneeksi.
Filosofi Lars Svendsen kirjoittaa Yksinäisyyden filosofia -kirjassaan näistä aivan samoista asioista puhuen yksinäisen sosiaalisesta herkkyydestä, yksinäisyystutkija Niina Junttila puolestaan kokoaa herkkyyden piirteitä Kaiken keskellä yksin -kirjassaan yksinäisyyttä ylläpitävien ja vahvistavien tekijöiden joukkoon.
Yksinäiset huolehtivat muita enemmän siitä miten toiset heidät näkevät, etsivät hylkäämisen ja ulkopuolisuuden merkkejä sekä kokevat muut helpommin uhaksi, ja tämä johtaa heitä helpommin, Svendsenin sanoin, “valitsemaan läheisyyttä vähentäviä strategioita”.
Oivaltaessani erityisherkkyyden ja yksinäisyyden yhteyden tuntui kuin kasa kiviä olisi tippunut harteiltani. Kun olen tiedostanut asian, on ollut helpompi kohdata yksinäisyyden tunne ja käsitellä sitä.
Tämä tarkoittaa kuitenkin isoa työtä: Jokapäivästä pohdintaa siitä, kuinka erilaisia tilanteita lähestyn ja miten vahvasti annan niiden vaikuttaa itseeni.
Tuo työ on omien ajatusten tunnistamista ja toimintaa siten, että en lähde ensimmäiseen ja ilmeisimpään tunteeseensa mukaan ja tarraudu siihen. Se on jatkuvaa kysymistä itseltään: Onko tämä totta, vai herkän mieleni tulkinta tilanteesta tai toisista ihmisistä?
Herkkyys ei ole millään tavoin huono asia. Se on suuri vahvuus silloin, kun asian tiedostaa ja osaa toimia piirteensä kanssa.
Tunnistamalla sen, mihin oma huomio suuntautuu ja kuinka tämä vaikuttaa toimintaan, voi korjata suhtautumista sosiaalisiin tilanteisiin ja näin vaikuttaa yksinäisyyden kokemukseen.
Vastauksena hämmentyineille lukijoilleni olen alkanut kiteyttää oivallukseni näin:
Vaikka kaksi ihmistä olisikin aivan samankaltaisessa elämäntilanteessa, saattaa toinen olla luontaisilta piirteiltään herkempi ja tulkita sosiaalisia tilanteita, ihmissuhteitaan ja kokemuksiaan syvemmin – ja tämä voi johtaa hänet toista herkemmin yksinäisyyden kokemukseen. Ja koska erityisherkkyys ei ole persoonallisuustyyppi, ja erityisherkkä ihminen voi näin olla niin introvertti kuin ekstroverttikin, siten myös minäkin, vaikka olen sosiaalisesti lahjakas ja ulospäinsuuntautunut ihminen, voin olla yksinäinen.
Yksinäinen kertoo Maijan oman tarinan yksinäisyydestä ja tavoista, jotka hän on löytänyt helpottamaan yksinäisyyden tunnetta.
