Menetin nuorimman lapseni 2017 vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Kohtaamiset ja kohtaamattomuudet ihmisten kanssa surussani ovat jääneet selkeinä mieliini. Vaikka olen itse kokenut suuren menetyksen, en koe silti olevani hyvä kohtaamaan surevaa. Tiedän monen pohtivan mikä olisi oikea tapa kohdata sureva, ihminen, joka on menettänyt jotakin hänelle rakasta. Ajattelemme usein, että surevalle on hyvä antaa aikaa, eikä surukotiin ole hyvä tuppautua.
Itselleni on ennen tyttäreni kuolemaa, ollut todella vaikeaa sanoa sanat otan osaa. Se on minusta kuulostanut todella vähäpitoiselta. Pelkän sydämen laittaminen suru viestiin ei minusta kerro myöskään kaikkea sitä, mitä haluaisin sanoa. Tyttäreni kuoleman jälkeen minulle itselleni oli merkityksellistä molemmat tavat, joten olen jatkanut myös näitä tapoja itse. Jos minusta on tuntunut luontevalta kirjoittaa jotakin surupäivitykseen, olen sen kirjoittanut. Jos sanoja ei ole ollut, pelkkä sydän tai sanat otan osaa on itselleni riittänyt.
Mitä on kohdata sureva aivan kasvotusten? Mitkä asiat siinä ovat tärkeitä? Missä asioissa voin tuottaa lisää harmia? Ylipäätään se, että kohtaa surevan on iso ele. Se, että kohtaa surevaa useita kertoja, on äärimmäisen tärkeä teko. Pahinta on, jos sureva jää yksin surunsa kanssa. Tärkeää on myös muistaa, ettei surulla ole maaliviivaa. Suru ei lopu hautajaisiin tai kun vuosi menetyksestä tulee täyteen. Surulle on oltava tilaa vielä vuosienkin kuluttua.
Surevalle tärkeintä on läsnäolo. Osa ihmisistä tykkää halauksista. Aina voi kysyä, haluatko halauksen tai saanko halata? Surun alkumetreillä aivan konkreettisesta avusta on iso hyöty. Suru vaatii energiaa ja on kokopäiväistä työtä. Silloin pyykkien pesu, ruuanlaitto, kaupassa käyminen voivat tuntua äärimmäisiltä ponnistuksilta. Voit auttaa sellaisissa arkipäiväisissä askareissa, mitkä sinulle tuntuvat luontaisilta.
Itselleni oli todella merkityksellistä, kun ystäväni tulivat ja täyttivät pakastimemme ruualla. He tekivät helposti syötävää ruokaa, sosekeittoa, koska jo suun avaaminen tuntui ponnistukselta. Ystäväni aurasi pihan lumesta ja hiekoitti kävelytiet ja vei koiramme kävelylenkille. Nämä teot muistan erityisen hyvin, vaikka muuten surun alkumetreiltä onkin muistikatkoksia.
Ystävänä sinun on tärkeää tarjota apua surevalle. Sureva harvemmin tulee sitä pyytämään. Voi olla, ettei hän halua erityisemmin puhua. Ole valmis kestämään hiljaisuus. Ole valmis myös kestämään surun monet tunteet. Sureva ei välttämättä ole aina ystävällinen. Suruun kuuluu monia tunteita. Viha, pelko, häpeä, syyllisyys saattavat kohdistua myös sinuun hyvin monenlaisella käytöksellä. Surevan kohtaavan on siedettävä, että sureva ei ainoastaan itke, vaan joskus hän saattaa huutaa tai joskus vaan apaattisena tuijottaa eteensä.
Kohtaa sureva sellaisena kuin hän on. Kohtaa suru sellaisena kuin se häneltä tulee. Yrittämättä poistaa surua tai lohduttaa liiaksi surevaa. Sureva ei ole kiinnostunut sinun surukokemuksista tai miltä sinusta tuntuu. Jos hän kysyy neuvoa, silloin voit neuvoa, muuten pitäydy kuuntelevana korvana ja lujana läsnäolona. Turvana ihmiselle, jonka maailma on särkynyt ja maailman uudelleen jäsentäminen ottaa aikansa.
On tärkeää myös ymmärtää, milloin surevan on hyvä levätä. Vaikka maratonvierailut tai -puhelut olisivat tärkeitä, on tärkeää ohjata surevaa myös lepäämään, syömään, peseytymään ja olemaan perheensä tai kumppaninsa kanssa. Sinä voit ottaa huolehtijan roolin surevan suhteen. Pidä myös huolta, että sinä jaksat. Kerää voimia tapaamisten välillä ja ole tarkka omasta vireystasostasi. Tyhjästä kupista on vaikea ammentaa toiselle.
Surevalle on tärkeää tietää, että ystävällä on aikaa eikä ole kiire. Ystävällä on oltava rohkeutta ottaa aktiivisesti yhteyttä ja mennä kylään usein. Kuulumisten kyselyyn ei välttämättä aina saa vastausta ja tätäkin on hyvä sietää. Tunnista milloin sureva haluaa olla yksin ja kunnioita silloin tätä. Tunnista milloin sureva alkaa eristäytyä ja vetäytyä liiaksi omiin oloihinsa. Uskalla viedä surevaa ulos ”ihmisten ilmoille”. Tehkää yhdessä mukavia asioita.
Pahin mitä voit surevalle on tehdä se, että hylkäät hänet. Vaikka kokisit itsesi kykenemättömäksi kohtaamaan surua ja surevaa, kerro se ääneen. Älä jää pitämättä yhteyttä, jos sureva on sinulle tärkeä. Pahinta on menettää surussaan vielä ystävä, jonka olisi halunnut jakaa tämän tärkeän elämänkokemuksen.
Tärkeintä on surevan kohtaamisessa ymmärtää, ettei suru tartu. Suruun ja menetykseen on hyvä palata vielä vuosienkin päästä. Ihminen, joka kohtaa surevan ja kulkee surun rinnalla pitkään, tulee oppimaan itsestään paljon. Samalla myös tulee syventäneeksi tätä ihmissuhdetta. Tämän kokemuksen jälkeen ystävyytenne tulee olemaan aivan erilaista!
Kaikki me tulemme kokemaan menetyksiä elämässämme. Surun ja surevan kohdannut on saanut kokemuksellaan palan elämästä, joka opettaa ihmisyydestä paljon. Olet surevan kanssa oppinut elämästä enemmän kuin uskotkaan. Surevan kohtaamisella on suuri merkitys niin sinulle kuin hänelle!
