Tätä tekstiä kirjoittaessani pysähdyin ensimmäistä kertaa pohtimaan, mistä olen perinyt oman tapani suhtautua parisuhteen sukupuolirooleihin. Aloin miettimään omaa isääni ja oivalsin, kuinka hän on ollut edellä aikaansa monessa asiassa. Olenkin ollut poikkeuksellisen onnellisessa asemassa saadessani lapsuudenkodistani todellisen miehen mallin.
En ole ikinä kuullut isäni suusta sukupuolistereotyyppisiä lauseita. En piilosovinistisia heittoja. En mainintaa naisten tai miesten töistä. Ja nyt puhutaan kuitenkin 40-luvun loppupuolella pikkukylään syntyneestä miehestä, eikä mistään helsinkiläisestä hipsteristä. Kyse on rohkeudesta.
Ihminen on sosiaalinen olento ja oppii ympäristöstään. Siksi toivonkin, että mahdollisimman moni lapsi saisi kokemuksen ja mallin tasa-arvoisesta perhe-elämästä ja vanhempien suhteesta. Siitä, että perheessä molemmat aikuiset jakavat vastuun arjen pyörittämisestä.
Syyttely tai syyllistäminen kuitenkaan harvoin auttaa, koska yleensä ihmiset toistavat huomaamattaan jo lapsuudessa opittuja käyttäytymisen malleja. Nämä eivät onneksi ole kiveen hakattuja kohtaloita, eikä koskaan ole liian myöhäistä laittaa moppia heilumaan tai soppaa tulille oman rakkaansa iloksi.
Suhteessa, jonka arkisissa askareissa molemmat osapuolet kokevat antavansa ja saavansa (tietenkin omien voimavarojensa rajoissa), myös rakkaus kukoistaa ja voi hyvin.
Minä olen nähnyt isän, joka on tehnyt ruoan valmiiksi tullessani koulusta kotiin. Olen nähnyt isän, joka on siivonnut, pessyt pyykkiä ja laittanut kotia. Olen nähnyt isän, jonka miehuus on kestänyt äidin maksaman ravintolalaskun tai ulkomaanmatkan.
Tässä kohtaa lienee vielä paikallaan mainita, että edellä mainittujen lisäksi isä on hoitanut myös ne perinteiset ”miesten työt”. Ikävä kyllä nämä kädentaidot eivät ole periytyneet allekirjoittaneelle. Isäni rakensi perheelleen oman talon, minun on ollut tyytyminen toisenlaisiin rakennushommin. Onneksi kaikki me voimme arjessamme rakentaa läheisillemme henkisiä suojatiloja ja tärkeitä turvallisuuden kokemuksia.
Kiitos rohkeudesta, isä. Kiitos inspiraatiosta ja miehen mallista, jota kannan ikuisesti mukanani. Kiitos tärkeästä perinnöstä.
Vaikka piru vie, kyllä minäkin vielä jonain päivänä nikkaroin jotain muutakin kuin ajatusrakennelmia. Vähintäänkin linnunpöntön.
