Moniarvoinen yhteiskuntamme antaa mahdollisuuden valita minkälaisessa parisuhteessa haluamme elää. Yksi ikuisuusaiheista on parisuhteen uskollisuus. Mitä se tarkoittaa? Mitä on olla uskoton? Onko ihminen yksi- vai moniavioinen? Eroryhmissä uskottomuuden aiheuttama kipu on keskeisiä kysymyksiä. Eikä se koske vain seksuaalista uskottomuutta. Ihminen kaipaa liittymistä toiseen, mutta yhteiskuntamme kuten todennäköisesti myös perimämme tarjoaa samaan aikaan haasteita monogamialle.
Läheisyyden, arvostuksen ja luottamuksen puute ovat yleisimpiä asioita, joiden takia erotaan.
Vaikka yleisin yksittäinen syy pariterapiaan hakeutumiseen on uskottomuus, vaikuttavat siihen monet taustatekijät. Tärkeimpänä läheisyyden puute parisuhteessa. Vanha sanonta muistuttaa, ettei toimivaan parisuhteeseen mahdu kolmatta osapuolta, mutta rakkaudellinen suhde edellyttää molemminpuoleista avoimuutta ja halua sitoutua suhteen kehittämiseen. Parisuhde ei onnistu vain toisen voimin.
Moni sanoo että pettäminen on asia, jonka jälkeen ei voi jatkaa yhdessä. Kuitenkin moni sen kokenut on huomannut, että siitäkin voi selvitä. Tilanne vaatii parisuhteen päivittämistä, paluuta entiseen ei ole. Tunteita ei voi suorittaa läpi. Molemmat tarvitsevat aikaa päästääkseen tapahtuneesta irti, antaakseen anteeksi itselle tai toiselle. Tärkeintä tietenkin on, että molemmilla on aito halu jatkaa yhdessä eteenpäin.
Tutkimuksista tiedetään, että noin joka kolmas pettää puolisoaan. Uskottomuus on sitä, että pettää puolison luottamuksen, annetun lupauksen. Aina suhteissa ei kuitenkaan edes käydä keskustelua siitä, mitkä ovat odotukset uskollisuudesta. Missä menee pettämisen raja? Voisi ajatellakin, olisiko ihmisten syytä keskustella enemmän omista tarpeistaan suhteen alussa ja aikana? Mitä haluan? Mitä odotan? Mihin kykenen? Avoimuus myös toisi parille lisää läheisyyttä ja jakamalla tunteita, myös uskottomuuden uhka voisi väistyä.
Historoitsija Pasi Saarimäki on todennut että ”Mikään ei todista ihmisen olevan yksiavioinen, mutta mikään ei todista ihmisen olevan myöskään moniavioinen.” Tiedeyhteisö ei ole saavuttanut asiassa yksimielisyyttä. Myös terminä yksiavioisuus on haasteellinen ja populaarikulttuuri hämmentää soppaa vielä lisää.
”Ei voi sanoa, että ihmiset eroavat uskottomuuden takia, vaan uskottomuuteen kytkeytyy asioita, jotka tukevat eropäätöstä.” – Osmo Kontula, tutkimusprofessori, Väestöliitto
Uskottomuus on usein järkytys myös uskottomalle, ei vain petetylle. Jos pari haluaa uskottomuuden tultua julki vielä jatkaa yhdessä, on edessä usein pitkä toipumisprosessi, johon usein tarvitaan ammattilaista avuksi. Aina sekään ei riitä.
Ihminen ei ole vasten tahtoaan uskoton. Pettämiselle on tilaa siellä, missä etäisyys puolisoiden välillä on kasvanut. Siksi se haastaa aina molemmat osapuolet pohtimaan suhteen tilaa. Miksi kolmas mahtui väliimme?
Jos oma suhde on ollut seksitön pitkään siksi, ettei itseä haluta, onko oikein vaatia sitä myös puolisolta, joka olisi halukas? Jos kumppani elää vain työlleen, kykenemättä läheisyyteen parisuhteessa, onko väärin hakea huomiota muualta? Jos pettää salaa puolisoaan jatkuvasti, olisiko ehkä rehellisempää myös sallia puolisolleen sivusuhteet tai lopettaa liitto?
Pettäminen on lupauksen rikkomista. Kysymys kuuluu, mitä olen luvannut toiselle ja kuinka elän lupauksen rikkomisen jälkeen? Kuinka se muuttaa suhdettamme ja kuinka se muuttaa suhdettani itseeni? Ammattiauttajatkin jakautuvat useampaan leiriin siinä, pitäisikö satunnaisesta pettämisestä kertoa puolisolle. Minä uskon, että se on ennen kaikkea sydämen asia, johon ei voi toista henkilöä ohjeistaa. Kuitenkin, jos joudut uskottomuuden kohteeksi, muista, että uskottomuus ei vie sinun arvoasi. Uskottomuudesta voi selvitä, uskottomuus voi opettaa suhteestanne, eikä uskottomuus ole välttämättä merkki siitä, että rakkaus olisi päättynyt, vaan se voi auttaa paremman suhteen alkuun.
