Kiitollisuuden tunne ei tule käskemällä – 3 oivallusta kiitollisuuden lisäämiseen

On monia teitä kiitollisuuteen. Joillakin kiitollisuus nousee spontaanisti esiin elämän eri tilanteissa. He ovat siunattuja. Toiset taas ovat kokeneet kovia ja haastavia vaiheita. Nyt he ovat vain aidon kiitollisia, kun saavat elää tavallista arkea pienine iloineen ja suruineen. Jotkut ovat syvässä mylläkässä juuri nyt, mutta auringon säteet valaisevat kuitenkin kuin mustien pilvien raoista asioita, joista voi olla kiitollinen.

Voit kultivoida kiitollisuutta tietoisesti. Tarjolla on loistavia blogeja ja kirjoja täynnä hyödyllisiä vinkkejä ja ohjeita. Voit esimerkiksi kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa, huomioida elämän pieniä ihmeitä tai kerrata ennen nukkumaan menoa kolme päivän tapahtumaa, joista voit olla kiitollinen.

Jotkut meistä eivät koe kiitollisuutta juuri ollenkaan, vaikka syitä olisi. Oma polkuni kiitollisuuteen on ollut kivikkoinen. Olen jäänyt luokalle kiitollisuuden kanssa monta kertaa. En ole saanut kutsua kiitollisuusbileisiin, joista niin monet puhuvat. Sanotaan, että kiitollisuus vetää puoleensa lisää kiitollisuuden aiheita. Olisi siis hyödyllistä olla kiitollinen.

Olen yrittänyt tietoista kiitollisuuden kultivointia, mutta esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjat ovat tuntuneet siltä kuin yrittäisin liimata tyhjiä sanoja todellisuuden päälle. Miten voisin sanoa tai kirjoittaa kiitollisuuden sanoja, jos en aidosti tunne kiitollisuutta. Se tuntuu pieneltä huijaukselta. Tässä on omien kiitollisuuden oivallusten yksi tärkeä elementti: tunne. Toinen on tietoisuus.

Kirjoitin aiemmin tietoisuuden laskeutumisesta tunteisiin, kehoon ja epätäydellisyyttä täynnä olevaan maailmaan.

Oivallettuani tunteiden ja tietoisuuden merkityksen spontaania ja syvää kiitollisuutta on kuitenkin vain välähtänyt esiin. Välillä sydämeni on oikein kunnolla täyttynyt kiitollisuuden mannasta.

Minulle kiitollisuus on ennen kaikkea tunne rinnan alueella, kuin valtameren paljastuminen, jossa syvyyttä ja laajuutta on niin valtavasti, että se oikeastaan tuntuu syvältä rauhalta.

Tässä olen tiivistänyt kolme kiitollisuuden oivallustani ja annan muutaman idean siitä, kuinka sinä voisit saapua samojen oivallusten äärelle. Nämä ovat hyvin hienovaraisia prosesseja, joissa ollaan herkästi läsnäolon ja tietoisuuden oivallusten sekä tunteiden äärellä.

1. OIVALLUS: TIETOISUUS UPPOUTUU TUNTEISIIN

Kun tunnen haluavani vahvasti saada jotakin, niin sillä hetkellä kiitollisuuden tunne ei voi olla läsnä. Näin olen havainnut.

On toki erilaisia haluja. Jotkin halut tulevat syvältä olemuksen ytimestä eikä niihin liity minkäänlaista puutteen kokemusta ja täyttymyksen kaipuuta. Ne ovat enemmänkin ylitsepursuavasta sisäisestä runsaudesta nousevaa halua ilmaista. Sitten on niitä toisia haluja, joissa etsitään täyttymystä maailmasta, ihmisistä ja asioista. Kutsutaan näitä vaikka puutehaluiksi, niihin liittyy puutteen tunne.

Nyt ollaan melkein kaiken ytimessä. Havaintoni on, että nämä puutehalut ovat mielen hyvää tarkoittava yritys ratkaista sisällä oleva hienovaraisempi tai ilmeisempi tyytymättömyys (täyttymyksen puuttuminen). Kun tietoisuus on uppoutunut tuohon tyytymättömyyteen ja olen tuntenut sen ryhtymättä pakenemaan, toimimaan tai luomaan uusia tavoitteita ja haluja, niin on tapahtunut jotakin. Yhtäkkiä tyytymättömyys on sulanut pois. Alta on paljastunut kiitollisuus. En siis ole luonut kiitollisuutta, vaan on tuntunut, että se on luonnollinen olotila olemukseni ytimessä. Ajattelen, että syvä kiitollisuus on jokaisen ihmisen luontainen olotila silloin, kun tietoisuus on syvästi laskeutunut tunteisiin ja sydämeen.

TUTKI
Jos et tunne nyt kiitollisuutta, niin haluat ehkä jotakin lisää tai jonkin muuttuvan. Tutki, onko sinulla paljon haluja? Ohita halut ja palaa huomiollasi syvemmällä sisimmässäsi olevaan hienovaraiseen tai ilmeisempään tyytymättömyyteen. Kohtaa, koe ja ole suorastaan tyytymättömyyden tunne ja tunnelma. Älä taistele, pakene tai jähmety. Koe herkästi – antaudu sille. Sanat eivät ole kovin tarkkoja opasteita tässä, mutta kokeilu ja altistumisen asenne auttavat sinua.

2. OIVALLUS: KAIKKI ON OLEMASSA

Oli aivan tavallinen hetki. Taisin olla vain kaupungilla kävelyllä. Yhtäkkiä välähti kiitollisuus, että kaikki on vain olemassa. Ei siis mikään yksittäinen asia vaan kaikki asiat, joita näin ja koin. Kiitollisuus koko todellisuudesta. Kuinka helposti kaiken, koko universumin, voikaan tuttuna oletettuna ja odotettuna asiana ohittaa. Sitten tajunnassani välähti mustuus, että jos mitään, jota ympärilläni on, ei olisikaan. Olisi vain mustuutta. Tätä olemattomuuden mustaa kontrastia vasten kaikki olemassa oleva on ihmeellistä ja värikästä ja spontaania kiitollisuutta synnyttävää. Olin kiitollinen koko universumin olemassa olemisesta.

TUTKI
Kokeille väläyttää kokemusta, että se mitä aistit ympärilläsi, ei olisikaan. Sitten taas palaat siihen, että se todellakin on kaikissa sävyissä, muodoissa ja hahmoissa. Aivan kuin kaikki olisi vain olemassa sinua varten. Tavallaan se onkin. Se on lahja sinulle. Huomaa, että parhaimmillaan tämä on hyvin spontaania kiitollisuutta. Jos tämä tutkimus tuntuu sinusta mentaaliakrobatialta, kuten minusta monet kiitollisuusharjoitukset, niin silloin kannattaa uppoutua tunteisiin ja ensimmäiseen kiitollisuuden tutkimukseen.

3. OIVALLUS: OLEN ITSE OLEMASSA

Tämä väläys oli kiitollisuus siitä, että itse olen olemassa. Se on kuin pari edelliselle, kaiken olemassa olosta syntyvälle kiitollisuudelle. Ei siis kiitollisuutta mistään omista ominaisuuksista tai piirteistä, vaan yksikertaisesti kiitollisuutta omasta olemassa olemisesta.

TUTKI
Huomaa, että olet juuri nyt olemassa. Sinä olet itse oleminen eli tavallaan sen huomaaminen tulisi olla hyvin helppoa. Jos et pääse tähän oivallukseen käsiksi, niin ehkä meditaatio, sisäinen tutkimus tai muut harjoitteet voivat auttaa. Tutki sitten sitä mahdollisuutta, että olemista (sinua) ei olisikaan. Nyt saat kuitenkin olla olemassa ja kuinka ihmeellistä ja kiitollisuutta synnyttävää se on.

Unsplash kuvat: Rosie Kerr / Gabrielle Mustapich / Kevin Young

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image