Kirjoittaja on Niina Jormakka, elämää hyvinvoinnin ja jaksamisen näkökulmasta pohdiskeleva nuori nainen Jyväskylästä.
Nainen, joka luet tätä: mietipä hetki kehoasi ja sen mahtavuutta. Elämän alkutaipaleella kehomme on pehmeä ja maailmaa tunnusteleva. Lapsuuden ja nuoruuden aikana käymme läpi suuria muutoksia, keho muuttuu, ajatus myllertää. Aikuistuessa kehon, ehkä mielenkin, myllerrys rauhoittuu. Aikuisiällä reagoimme ajanjaksoihin: stressaavina aikoina keho saattaa kerätä tukalaa oloa yrittäen viestiä huonosta olosta, kun vain kantaja sen huomaisi. Seesteisenä jaksona myös kehosi on seesteinen, hehkuva suorastaan.
Raskausaikana keho näyttää uusia puolia itsestään ja antaa muistoksi arvet. Arvet, jotka eivät ole hyvät tai pahat. Ne ovat vain muistoja siitä, kuinka ihmeellisiin asioihin kehosi kykenee. Vanhetessa saat juonteita, kuin fyysisiä polkuja kehossa kertomassa henkisistä poluista, jotka olet käynyt läpi. Keho kuihtuu ja pienenee, muttei samaksi pehmeäksi kuin silloin pienenä nyyttinä. Kuivaksi ja hauraan pieneksi, sellaiseksi me muutumme. Yhtä monta läikkää selässä kuin on tähtiä elettyinä öinä nähnyt. Yhtä pitkät pullottavat suonet kuin on matkat vanhoilla jaloilla kuljetut. Kehon toimintakyky ja ulkokuori heikkenevät hitaasti kuin varmistaen, että myös mieli pysyy muutoksessa mukana.
Kehon ja mielen myllerryksiin voi toki omilla elämänvalinnoilla vaikuttaa, mutta perusajatus on sama: keho muuttuu. Välillä olet isompi tai väsyneempi, välillä pienempi tai pirteämpi. Silti olet aina sopiva, kun vain sen siinä hetkessä ymmärtäisit. Sekin on rikkaus, kun tietää, millaista erilaisissa kehoissa eläminen on; ei suuret rinnat tai timmi peppu tuo onnea. Epävarmuus ei ole kehossa, se on mielessä. Mieli löytää kyllä aina jonkin kohdan, jota mollata. Kun antaa kehon elää ja rakastaa kehoaan kaikissa elämänvaiheissa, itsevarmuus tulee, oli keho sillä hetkellä minkämuotoinen tai -tuntoinen tahansa.
Itsensä kokonaisvaltainen hyväksyminen tuo sellaisen rauhan, ettei tarvitse määritellä itseään ulkopuolelta tulevan palautteen perusteella. Itsensä hyväksyvä pohtii mieluummin, onko itsellä hyvä olla näin. Ja jos itsellä on hyvä olla, jaksaa olla hyvä myös muille. Vaikka et itse vielä näkisi peiliin katsoessa kaunista, vahvaa naista, muista, että muut kyllä näkevät. Kun vielä itse ymmärrät tämän, sinusta tulee se nainen, jota joskus olet vain ihaillut kaukaa.
Kehomme on ihmeellinen: se varoittaa, kun menee liian lujaa. Ajattelu on levotonta ja palautumiskyky heikkenee, sydän ottaa ylimääräisiä lyöntejä muuttaen omaa rytmiään, jotta sinä muuttaisit omaasi. Keho rikkoo itsensä, jos sitä ei huolleta. Se kyllä näyttää, että nyt olet kohdellut minua väärin, kunnes ymmärrät antaa itsesi kuuntelulle aikaa ja tilaa. Tilaa annettuasi osaat taas arvostaa tätä yksilöllistä sisimpäsi koteloa taas hieman paremmin, kunnes tulee taas aika antaa tilaa. Kehon viesti täytyy kuulla ja siihen täytyy myös vastata.
Samalla tavalla kuin kehon ulkomuodon muuttuminen on jatkumoa, on myös kehon sisäisen olon muuttuminen. Ei koskaan saavuta tilaa, joka olisi pysyvä tai täydellinen. Siksi ainoa täydellinen on keho muuttuva keho.
