”Selvää kyökkipsykologiaa!” huudahti eräs keskustellessamme siitä, kuinka johtajan on tärkeää tuntea ihmismielen lainalaisuuksia. ”Kuinka johtajat voivat käsitellä tällaisia teemoja – eiväthän he ole psykologeja!”
Johtaminen on tavoitteellista sosiaalista toimintaa. Johtamisella ohjataan ihmisten toimintaa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Ihminen on alati muuttuva, orgaaninen kokonaisuus tunteineen ja tarpeineen. Hyvä johtaja ymmärtää, mitkä ovat ihmisten voimavarat ja miten niitä voi tukea. Hän tiedostaa mistä ihminen motivoituu ja innostuu ja osaa rikastaa organisaation ajattelua sekä tukea oppimista ja innovatiivisuutta. Ihmismieltä tunteva johtaja ymmärtää edes yrittää juurruttaa strategian niin, että ihmiset ottaisivat sen toteuttamisen sydämen asiakseen. Hän tiedostaa myös, miten tunteet vaikuttavat organisaatioissa, miksi ihminen uupuu sekä kuinka ruokkia myönteisiä asiakaskokemuksia. Hän osaa johtaa itseään ja auttaa muita jaksamaan työelämässä eläkeikään asti. Kaikki tämä on johtamisen ydintä ja edellyttää psykologisten perusteiden tuntemusta.
Johtajan ei tarvitse ei tarvitse olla taloustieteilijä johtaakseen talousasioita tai juristi huomioidakseen työaikalainsäädännön säädökset. Mutta hänen tulee tietää riittävästi talouden toimintaperiaatteista ja juridiikasta pystyäkseen johtamaan näitä asioita.
Yhtä lailla ei tarvitse olla psykologi johtaakseen ihmisiä. Mutta johtaakseen menestyksellisesti ihmisiä johtajan ja esimiehen tulee ainakin jossain määrin olla kiinnostunut ihmisistä ja tuntea ihmismielen toimintaa.
Ihmismielen tunteminen ei tarkoita, että johtaja ryhtyy tiiminsä terapeutiksi. Psykologisten reunaehtojen tunteminen tarkoittaa, että johtaja osaa toiminnassaan ottaa huomioon ihmisyyden vahvuudet ja sudenkuopat. Hyvä johtaja tunnistaa myös sen, milloin on aika ohjata työntekijä tai hakeutua itse ammattiauttajan vastaanotolle.
