Tuntuuko rakkaus raastavalta? Siinä tapauksessa se ei ole rakkautta, vaan riippuvuutta rakkaudesta. Se, millaisiin kumppaniehdokkaisiin sinkku aina päätyy, paljastaa hänen alitajuiset kaavansa.
Unelmiensa kumppania etsivällä sinkulla saattaa olla pitkä ja tarkka vaatimuslista. Usein kumppanin tulisi olla ainakin hyvännäköinen, menestynyt, hauska ja urheilullinen – siis mahdollisimman täydellinen kaikilla elämän osa-alueilla. Alitajuinen vaatimuslista voi kuitenkin olla aivan toisenlainen. Alitajuisesti sinkku voi toivoa, että kumppani toisi elämään tarkoituksen, turvallisuudentunteen ja rakastaisi ehjäksi. Siten ulkoiset kriteerit eivät loppujen lopuksi määrää sitä, millaisiin suhteisiin päädymme.
Deittaileepa sinkku peräjälkeen hippiä, juppia ja bodaria, kaikki suhteet saattavat edetä ja päättyä samalla tavalla. Alitajunta – ei järki, eikä edes sydän – valitsee miehet, jotka vastaavat siihen tarpeeseen, joka on syvällä sisimmässä täyttämättä. Toistamme tiedostamattamme tiettyä kaavaa, jonka tarkoituksena on korjata jokin rikkinäinen kohtamme. Sinkun käsitys siis siitä, että rakkaus on vaikeaa ja monimutkaista ja se aina sattuu, on usein väärinkäsitys. Rakkaus ei ole sotkuista. Se on ihan helppoa. Riippuvuussuhteet taas vievät järjen.
Piinaavaa narkkaamista
Sekoitamme usein rakkauden ja riippuvuuden toisiinsa, sillä romanttiset leffat ja media on aivopessyt meidät siihen, että rakkauden kuuluu tuntua huumaavalta. Sinkun elämää -kirjassani kuvailen dilemmaa näin:
”Rakkaus. Tuo loppumattoman inspiraation lähde. Tuo kirjallisuuden, musiikin, elokuvien ja taiteen pohjaton kaivo, joka maalaa rakkaudesta milloin hurmoksellisen, milloin tuskallisen kuvan. Kuuntelemme biisejä, joissa lauletaan: ”Älä mee, tai viet multa kaiken”, ja katsomme leffoja, joissa huokaillaan romanttisesti: ”You complete me” (sinä täydennät minut). Ahmimme myös rakkaussitaatteja, joissa sanotaan, että rakkaus voittaa kaiken, ja ettei ole mitään väliä, missä asuu ja mitä tekee, kunhan saa rakastaa juuri Häntä. Ei, ei, ei, älkää uskoko ihan kaikkea!”
Suurin osa biiseistä ei nimittäin ole rakkauslauluja. Ne ovat riippuvuuslauluja. Jos et pysty elämään ilman kyseistä ihmistä, olet koukussa häneen. Suhteessakaan sellainen ”rakkaus” ei tunnu hyvältä, sillä sitä joutuu narkkaamaan koko ajan lisää tunteakseen olonsa rakastetuksi, jopa euforiseksi. Samalla päätyy pelkäämään, että kohta tuo rakkaushuume loppuu ja jää yksin sietämättömien vieroitusoireiden kanssa. Tosiasiassa nuo vieroitusoireet ovat niitä samoja hylkäämisen ja riittämättömyyden kokemuksia, jotka ovat seuranneet jo lapsuudesta asti, vaikka nyt voikin luulla, että kaikki johtuu juuri kyseistä miehestä tai naisesta. Silloin, kun rakkauteen suhtautuu terveesti, ei ehkä halua elää ilman toista, mutta pystyy.
Kauniit ja mahtipontiset rakkaussitaatit puolestaan toimivat, mutta vain terveissä suhteissa. Epäterveissä suhteissa rakkaus ei aina voita kaikkea, eikä rakkaus aina riitä. Rakastamalla ei esimerkiksi saa addiktia luopumaan addiktiivisesta käytöksestä. Tyypilliseen riippuvuussuhteeseen kuuluukin tanssi, jossa toinen haluaa ripustautua ja toinen vältellä kaikkein aidointa läheisyyttä. Kun Välttelijä ottaa etäisyyttä, Takertuja seuraa perässä. Kun Takertuja hellittää, Välttelijä uskaltaa taas ottaa pari askelta Takertujaa kohti. Sama tanssi jatkuu edestakaisin. Näin Takertujan täytyy lunastaa Välttelijältä rakkaus aina uudestaan erilaisin teoin, vain todetakseen, ettei koskaan riitä Välttelijälle. Takertuja on kuitenkin valmis kärsimään, jopa pelastamaan toisen tämän ongelmilta, koska niinhän lauluissakin lauletaan, että kärsimys kuuluu rakkauteen.
Kivuliaat tunteet rakkaussuhteissa eivät johdu itse rakkaudesta, vaan omistamisenhaluun liittyvistä tunteista, kuten pelosta ja mustasukkaisuudesta. Mitä enemmän ajattelemme, että onnemme on toisesta ihmisestä riippuvainen, sitä suurempaa kärsimystä se aiheuttaa. Rakkaus ei satu – se tuntuu todella hyvälle. Silloin tunteista ei käydä kauppaa, eikä niistä tarvitse kilpailla. Rakkauden eteen ei tarvitse taistella, jotta siitä saisi palkinnon. Kun pystyy rakastamaan ensin itseään terveesti, ymmärtää, ettei tarvitse tehdä mitään ollakseen rakastettu, koska on jo rakastettava. Sinussa on jo kaikki!
Terveitä rakkausviboja
Jos ei ole koskaan ollut hyvässä suhteessa, eikä ole saanut sellaista mallia kotoakaan, terveen suhteen tunnistamiseen ja opetteluun voi mennä aikaa. Ihminen voi tottua mitä omituisimpiin asioihin, jos on kasvanut uskomaan, että se on normaalia.
Aidon rakkauden tunnistaa siitä, että se perustuu luottamukseen. Jos se on rakkautta, silloin ei tarvitse arvuutella, milloin näette seuraavan kerran tai onko toinen ihminen sitoutunut sinuun. Sinun ei tarvitse pienentää itseäsi toisen vuoksi tai omistautua toiselle kokonaan. Joillekin suhteen intensiteetti voi toimia ikään kuin ”todisteena” rakkaudesta. Oikea rakkaus ei ole millään tavalla pakkomielteistä, vaan siinä on tilaa myös omalle ajalle, ystäville ja kasvulle. Seksikään ei ole valtapeliä, vaan avoimuutta ja parhaimmillaan kahden sielun kohtaamista. Oikea rakkaus on sitä, että haluaa toiselle hyvää, eikä vain vaadi itselle hyvää.
Terve rakkaus on mahdollista silloin, kun molemmat ovat epätäydellisiä omalla tavallaan, mutta eivät rikkinäisiä. Rakkaus on suuri parantava voima, mutta vain, jos molemmat ovat halukkaita ottamaan sen vastaan. Ketään ei voi väkisin rakastaa ehjäksi. Rakkaus voi olla hyvin pelottavaa, koska se tuo päivänvaloon kaiken sen, mikä on valheellista ja teennäistä, sekä epätäydellistä. Siksi ensin oman epätäydellisyytensä hyväksyminen takaa sen, että itsekin pystyy sekä antamaan että vastaanottamaan rakkautta. Rakkaus on virtaa, jonka kuuluu liikkua molempiin suuntiin, muuten se tyrehtyy.
Ei ole väärin haluta rakastaa ja tulla rakastetuksi. Aidon yhteyden tunteminen, läheisyys ja arjen asioiden jakaminen on parasta mitä voi olla. Käytin siis sanaa jakaminen. Jotta sinulla olisi rakkautta jota jakaa, elämässäsi tulisi jo olla rakkautta. Sinkun on hyvä muistaa, että vaikka vierellä ei olisi tällä hetkellä romanttista rakkautta, se ei tarkoita sitä, etteikö elämä voisi olla rakkaudellista. Rakkaus perheenjäseniä tai ystäviä kohtaan on toki erilaista – ei niin intohimoista ja intiimiä kuin kumppanin kanssa, mutta yhtä tärkeää. Voit rakastaa myös ystäviesi lapsia, lemmikkieläimiä, universumia tai ihan mitä tai ketä tahansa. Voit tehdä vapaaehtoistyötä tai olla työpaikallasi se, joka suhtautuu hyväksyvästi muihin ja luo hyvää ilmapiiriä. Rakkaudelle ei ole lokeroita. Kaikki rajoitukset ovat vain meidän ihmisten omassa päässä. Ei ole väliä, ketä rakastaa, kunhan laittaa rakkausviboja liikkeelle. Rakkaus lisääntyy rakastamalla.
Rakkautta ei siis kannata pihdata vain yhtä ihmistä varten. Jos keskittyy vain romanttisen rakkauden puutteeseen, tuntee itsensä pieneksi ja yksinäiseksi. Silloin syntyy niin suuri rakkauden tarve, että tulee siitä epätoivoiseksi. Omasta elämästä kannattaa tehdä niin nautinnollista ja täyttä, ettei tarvitse pelastajaa. Vaikka joskus silti tuntisi itsensä yksinäiseksi, löytyy keinoja päästä sen yli, kuten ystävät, harrastukset, henkisyys, tai mikä tahansa, minkä kokee itselleen merkitykselliseksi. Kun elämä on mahdollisimman eheää, ei myöskään itse halua toimia kenenkään pelastajana. Sitä paitsi, kun parantaa ensin oman sydämensä, saattaa päätyä aivan erilaiseen kumppaniin kuin mitä vaatimuslistassa luki – vielä parempaan kuin osasi kuvitella.
